keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Täällä minä olen

Tunnit muuttuvat päiviksi ja päivät muuttuvat viikoiksi. Viikkojen muuttuessa kuukausiksi menetän ajanhallinan ja löydän itseni kaksi kuukautta myöhemmin istumasta samaisesta asunnosta, joka vielä vähän aikaa sitten tuntui niin oudolta.
nimetön
Muistan sen kuinka alussa olin tietämätön kaikesta. En tiennyt mikä tulee olemaan työpaikkani, en tiennyt missä asun, en tuntenut ihmisiä. Oli vain minä ja matkatavarani matkalla Metzistä Pariisiin yöbussilla. Mun vieressä istui ihminen, mutten puhunut hänelle juurikaan mitään, halusin vain nukkua. Saavuttuani Pariisiin menin juna-aseman vessaan pesemään hampaani ja lähdin matkustamaan kohti Marne-la-Valléeta.

Matka meni sekavissa fiiliksissä, mun päätä sekoitti alle neljän tunnin heikot yöunet, jännitys ja jonkinsortin ahdistus. "Val d'Europe", tämä on mun pysäkki, nyt äkkiä pois! Löysin kuin löysinkin paikan, jonne mun täytyi mennä ja ensimmäinen etappi oli tehty. Siellä annoin vain kopion sopimuksestani ja jäin odottamaan kyytiä asuntolalle. Mulle sanottiin, että jos haluan, niin voin mennä käymään Auchanissa kerta se on ihan nurkan takana. En ottanut ehdotusta edes kuuleviin korviini, koska olin niin väsynyt. Ajatuksissani oli vain, että haluan saada sen katon pään päälle.

Asuntolalle päästyämme ja avaimet käsiimme saatuamme lähdimme jokainen omiin pieniin koloihimme. Mulla meinas leuka kolahtaa maahan, kun pääsin mun kotiin, jossa on tarkoitus asua seuraavat viisi kuukautta. Paikka oli likainen ja mun patjan vieressä oli laastari. En kerennyt paljon istahtaa, koska lähdinkin saman tien ostamaan hieman ruokaa ja siivousvälineitä muutaman ihmisen kanssa, joihin tutustuin aikaisemmin. Seuraavana aamuna herätys oli kuudelta ja vielä kymmeneltä jynssäsin suihkun seiniä.

Nyt pieni yksiöni on yhtä minua, kaikella on on oma paikkansa. Pieni parvekkeeni palvelee minua kuivattelemaan kastuneet kenkäni ja ruokapöytäni toimii niin toimiston- kuin ruokapöytänäkin. Miten sattuu välillä. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin ja saanut kokea paljon kaikkea jo. Harmittaa kovin, etten saanut tehtyä tästä blogista mun matkaseuralaista täällä töissä olon aikana. Noh, vielä on kesää jäljellä ja vielä tulee kauniita päiviä.

Mutta kuten otsikkokin kertoo, täällä minä olen. Mulla on mielessä paljon postauksia ja tulenkin toteuttelemaan niitä lähimain. Jos teillä herää kysymyksiä täällä töissä olon suhteen/tänne hakemisessa, mulle saa laittaa kommenttia ja vastailen niihin sitten :)

Mutta mulla alkaa työt tänään 17:45, mutta en tiedä menenkö toiseen kauppaan töihin vai en, joten joudun lähtemään vähän aikaisemmin liikenteeseen. Sen vuoksi,

à bientôt, bisous!

Ihmisiä kiinnostaneet kirjoitukset