lauantai 27. helmikuuta 2016

Ulkoasu

Koitan muuttaa blogin ulkoasua tulevina päivinä, joten jos välillä ulkoasuna (kuten nyt) näkyy jotain ei niin kaunista, niin no worries! Tiedän millainen se on ja asia on hoidossa (ainakin toivon niin hehe). Toivottavasti se ei siltikään häiritse teitä lukemasta postauksia.
Bisous!

//blogi ei kohdannutkaan suuria muutoksia. Guillaumen kaveri teki minulle ulkoasun, mutta ei ollut yhteensopiva bloggerin kanssa, sniif. Jouduin siis tyytymään omiin pikku kätösiini ja bloggerin omiin muutoksiin, joten here we are. Ainakin tämä hetki. Suurin syy miksi halusin muutosta olivat kuvat, olen nimittäin halunnut jo pitkään suurempia kuvia blogiini. Nyt sain ne, olen tyytyväinen ja tästä jatkuu bloggailu.

perjantai 26. helmikuuta 2016

Disney Féerie de Glace, Metz

Palataan viime joulua edeltävälle viikolle. Joulufiilistä ei kovinkaan ollut ilmassa puuttuvan lumen vuoksi ja halusimme tehdä perheen kanssa jotain kivaa alkaneen joululoman kunniaksi. Olin jo aikaisemmin puhunut Disneyn jääveistosnäyttelystä ja olimmekin menossa sinne varmuudella Guillaumen kanssa joululomalla. Aihe tuli kuitenkin puheeksi perheen kanssa ja päätimmekin mennä sinne yhdessä Guillaumen liittyen seuraamme.

PC190576

Féerie de Glace Metz oli kolmenkymmenen artistin yhteensaannos, jotka tulivat 12 eri maasta. He työskentelivät viisi viikkoa tehden mahtavan näyttelyn yli kuudesta tonnista jäätä luoden 80 veistosta kahdesta neljään metriin korkeita. Halli, joka oli 1,400 m2 iso, oli veistoksista täynnä. Yksikään lisäveistos ei olisi sinne kyllä mahtunut ja välissä tuntui, että se 80 oli hieman liikaa siihen tilaan kaikkien niiden ihmisten lomassa. Mutta minä, pieni Disney-fani olin onneni kukkuloilla!


PC190478 PC190479

Liput olivat 12 euroa ja meillä kävi hyvä tuuri jonon suhteen. Jono meni nopeasti eteenpäin ja lopuksi pääsimmekin jonon ohi Guillaumen isoveljen ansiosta. Shh. Hehe. Suhteista on joskus kiva hyötyä, kun monesti niitäkään ei pääse hyödyntämään.
Pidemmittä puheitta, olkaas hyvä, nauttikaa!
PC190490 PC190509 PC190537 PC190543 PC190502 PC190595 PC190503 PC190562 PC190563 PC190549 PC190569 PC190580 PC190590

Tunnistitko kaikki henkilöhahmot?

Veistokset olivat ottaneet joissain osin osumaa itseensä ja sulamista oli havaittavissa. Kerran eräs mies oli repäissyt Jafarin vasemman käden mukanaan, kun hän oli kaatunut ja käsi oli jotenkin tullut liikaa tielle. Noh, nyt siellä oli Jafar toinen käsi puuttuen. Jälkeenpäin kädet oli ihan jäässä siellä pyöriskelyn ja kuuma omenamehu lämmittikin ihanasti kehoa ja mieltä. Lähdimmekin illasta ajamaan takaisin Luxia kohti ja ilta kruunaantui Lumiukko-elokuvaan. Kaiken kaikkiaan, pidin kovasti! Jos teillä tulee joskus tällainen mahdollisuus, käyttäkää se!


Ensi viikolle sain viikon työkeikan ja keskiviikkona edessä on haastattelu Disneylandiin!! Jaiks, alkaa jännittämään, mutta kyllä siitä selvitään.
Palaillaan, bisous!

ps. Sain viimein laitettua kaikki kuvat Flickrin kautta, hyvä minä!

perjantai 19. helmikuuta 2016

Saamattomuus

Mikä saa ihmisen niin saamattomaksi, että vain lykkää lykkäämistään erinäisiä asioita, joita hänen pitäisi tehdä? Tähän kysymykseen tahtoisin kovasti saada vastauksen, nimittäin omalla kohdallani saamattamuus on pääsemässä ihan uusiin sfääreihin. Jos muut jo siitä mainitsevat, niin olisikohan jo itsensä peiliin katsomisen aika?

 Mun saamattomuuden puolesta puhuvat mun To Do -lista, joka on ollut mun huoneen seinällä sunnuntaista asti, jossa on asioita, jotka ovat odottaneet jo kuukauden, että hoitaisin ne alta pois. Mun listalta löytyy niin Kelalle ilmoitusta Suomessa olosta ja kesätöihin hakua. Olin myöskin niin motivoitunut ranskan suhteen ja pyysin Guillaumelta aihetta, josta voisin kirjoittaa hänelle aineen ja hän korjaisi sen sitten. Siitä on nyt kaksi viikkoa. Oho.

Tällä hetkeellä mun viisi tuntia sitten siisti huone muistuttaa menneiden majaa. Jos jonkun kumman kautta mun huone säilyisi koskemattomana, voisi ihmiskunnan historiantutkijat 150 päästä nähdä elävästi, kuinka nuori aikuinen kerran valmistautui siskonsa Wanhojen tansseja varten. He näkisivät hienon viritelmän, jolla sain parhaimman valon itselleni (siirsin pompulan avulla hapsut pois hehkulampun ympäriltä) ja kuinka tämä ko. ihminen yritti soitella hieman jouluna 2015 ostamaansa ukuleleä (jonka soittaminen lopahti kahden viikon jälkeen... nyt olen alkanut soittelemaan uudestaan). He näkisivät myös To Do -listan, joka ei ole saanut suoritusmerkkejään.

Monet asiat uhkaavat deadlinellään ja minua rupeaa ahdistamaan entistä enemmän. Kesätöihin pitäisi hakea NYT jos niitä vielä halajaa. Pitäisi maksaa viimeinen salimaksu Luxiin nyt viikon sisään. Pitäisi laittaa tori.fi:hin myynti-ilmoitus valmistujaismekostani, jos haluan oikeasti sen myydä joskus. Minulla on valehtelematta myös 200 screenshottia erilaisista ruokaresepteistä, joita olen netistä pongaillut. Halusin kirjoittaa ne joskus pieneen kirjaani, johon merkkailen eri reseptejä. Noh, saapas nyt nähdä milloin sekin tehtävä näkee päivänvalon.

Mutta olen miettinyt tätä ilmentymää. Kuten lapsi tarvitsee rajoja, laiska (tai no tässä tapauksessa saamaton) tarvitsee rutiineja. Kuten minä, olen kotona eikä minulla ole mitään rutiineja eikä tehtävää päivisin. Jos haluaisin, saisin tehdä majan ja leikkiä metsänhenkeä koko päivän. Guillaume totesikin jo, että miten en saa mitään aikaiseksi, kun kummiskaan en tee päivällä mitään. Se on kyllä hyvä kysymys. Tietyt toistuvat rutiinit vauhdittavat päivää ja täten kun tiedät tehneesi jo jotain, on sinulla puhtia myös muihin tehtäviin. Kuten eilen, joogasin aamulla puoli tuntia, jonka jälkeen söin hyvän aamiaisen. Koko päivä lähti ihan erilailla käyntiin mitä tänä aamuna, jolloin nousin pakon edestä sängystä puoli kaksitoista ja päivä meni miten meni. Myöskin aikataulutus on hyvä tapa saada asioihin potkua. Aina nämäkään eivät menen kuten Strömssöössä, jätän nyt mainitsematta ylppäreihin tekemäni lukuaikataulun.. Mutta niin. Kuitenkin, mustaa kun on paperilla, näet mitä sinun pitää tehdä. Ehkäpä saat sen jopa tehtyä? Ehkäpä, ehkä et. Mutta siten näet, että asiat eivät ole niin ylitsepääsemättömiä, mitä sinä itse niistä päässäsi teet. Nyt tein aikataulun huomiselle ja sen mukaan kaikkiin, lukuun ottamatta Kelaa, tekemättömiin tehtäviini kuluu noin. 2 tuntia. Ei siis niin kauheaa? Kunhan saan itseäni niskasta kiinni.

Itsensä soimaaminen on myös erittäin hyvä tapa saada itsensä saavuttomien top 100 -listaan. Pyydän näin blogissa anteeksi teiltä ihmisiltä, joille olen unohtanut vastata Facebookissa. Joskus luen viestin ja en kerkeä heti vastaamaan, tekemistä riittää ja sitten sen vain unohtaa. Kohta huomaa viikon jälkeen että oho, nyt kävi näin. Sitten alkaa soimaamaan itseään ja vastaaminen lykkääntyy, koska ihan kuin silläkin olisi parasta ennen -päiväys. Mutta onko sillä? Ei, mutta hyvin typerältä se tuntuu jonkun kuukausien päästä.

Luxemburgissa olin tuottelias, mutta myös erittäin saamaton, kuten varmaan kaikista postauksistani voi lukea ja sen voi nähdä myös niiden määrästä. Vuoden sanani on varmaan "saamaton". Kuvastan sitä 100% ja olen ylikäyttänyt sen sanan jo. Ehkä nyt tästä lähin kutsun sitä taiteelliseksi tauoksi. Tai sitten en. En tiedä mitä siellä tapahtui. Ehkä tämä ajanjakso on minulle niin mullistava, että alitajuntaisesti yritän hidastaa aikaa kuvittelemalla, että jos nyt esim. en ala miettimään opiskelupaikkoja, ei minun tarvitse vielä sitä tehdä ja olen vapaa. Ehkä kaiken takana on edelleen se 5-vuotias Hanna, jonka suurin toive oli tulla laulajaksi? Joka nyt yrittää ottaa ohjat käsiinsä ja pilata kaikki muut mahdollisuuteni?


 En tiedä. Oli miten oli, ei elämän tarvitse olla stressaavaa. Nyt lopetan stressaamisen tekemättömistä asioista ja keskityn olennaiseen. The sun is new each day.
psssst. Näin tässä kirjoituksen lomassa siivosin huoneeni!!! Joten nyt harmillisesti ihmiskunnan historiantutkijat saavat vain harmillisesti todistaa erittäin siistiä ja järjestelmällistä huonetta ;P

À bientôt, bisous!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivän Red Velvet Cookie Sandwiches

Hei kaikille, long time no see! Olen takaisin Suomessa, kyllä. Itse asiassa olen ollut Suomessa jo vähän päälle viikon. Ajantajuni on kadonnut kokonaan ja olen aina sekaisin päivissä. Vähitellen olen totutellut uudestaan Suomessa oloon ja kyllä tämä tästä vähitellen alkaa sujumaan. Blogin tulevaisuus on ollut hieman auki, mutta lopettamassa en ole. Itse asiassa, nyt minulla on aikaa kirjoitella enemmänkin. En tiedä mikä Luxissa ollessani minulla oikein oli, kun en saanut vain blogin päivittämistä aikaiseksi. Noh, tiedän jo mihin suuntaan blogiani vien ja siihen palailenkin myöhemmässä postauksessa!

Tänään on ystävänpäivä ja pidän suomalaisesta versiosta, jossa ystävänpäivä ei ole ainoastaan rakastavaisille. Kyllähän niitä ystäviä ja perheenjäseniäkin pitää muistaa! Vuodessa eivät päivät lopu, mutta miksi ei hyödyntää päivää, joka on suunnattu eritoten muistamiselle? Ystävänpäiväksi päätinkin eilen valmista Red Velvet Cookie Sandwichejä. Keksit olivat pehmoisia, erittäin maukkaita ja voisinkin syödä niitä monta kerralla, jos ne eivät olisivat niin hyvin makeita ja täyttäviä. Ajattelin jakaa teillekin tämän ohjeen. Ohjeen löysin Pinterestistä ja en voinut vastustaa kiusausta. Näinkin eilen sopivasti erästä ystävääni, niin päätin yllättää hänetkin pienellä paketilla.



Ohje tuotti harmaita hiuksia eri mittataulukon vuoksi, mutta koen selvinneeni voittajana. Joissain kohin en seurannut orjallisesti ohjetta ja esim. sokeria laitoin vähemmän, mitä ohjeessa kerrottiin.
Alkuperäinen ohje on englanniksi  ja määrällisesti käännös voi olla suuntaanantava. Pidemmittä puheitta, commençons:

Red Velvet Sandwich Cookies
n. 18 täytekeksiä

Taikina
170 g huoneenlämpöistä voimakassuolaista voita (itse käytin ihan perusvoita)
2 dl sokeria
3/4 dl ruokosokeria
1 muna
1 tl vaniljauutetta
1-2 tl omenaviinietikkaa
1,5 rkl punaista elintarvikeväriä
2 tl maissitärkkelystä
2 tl leivinjauhetta
1 ps vaniljavanukasjauhetta (Blå Bandin) (vaihtoehtoinen!!)
1 rkl kaakaojauhetta
1-2 tl maitoa

Täyte
170g tuorejuustoa
3 rkl voita (mittasin mittalusikkaa käyttäen)
3 rkl leivontarasvaa (eng. shortening, en käyttänyt ollenkaan, en ole koskaan kuullutkaan tuosta haha)
tomusokeria (ohjeessa 3-4 cups, 1 cup = 2,4 dl. Itse laitoin silmämääräisesti)
1,5 tl vaniljauutetta

Kuinka?
1. Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen
2. Sekoita voi ja sokerit keskenään kunnes seos on vaaleaa ja kuohkeahkoa
3. Lisää muna, vaniljauute, omenaviinietikka ja elintarvikeväri
4. Lisää vähitellen pienellä teholla sekoittaen jauhot, maissitärkkelys, leivin-, vaniljavanukas- ja kaakaojauhe
5. Lisää maitoa tarvittaessa. Taikina on tahmeaa
6. Muodosta leivinpaperitetulle pellille taikinapalloja (n. 1 rkl taikinaa) ja paina ne kevyesti kasaan. Keksit leviävät hieman paistuessaan.
7. Paista n. 7-8 min
8. Paistamisen jälkeen anna keksien levätä pellillä vielä n.  2-3 min ennen kuin nostat ne jäähtymään
9. Sillä välin kun keksin jäähtyvät, vatkaa voi ja tuorejuusto keskenään kunnes seos on tasaista
10. Lisää tomusokeria vähitellen (ohjeessa sanottiin 3 cups)
11. Lisää vaniljauute
12. Lisää loput tomujauheesta ja sekoita kunnes tasaista. Lisää tarvittaessa maitoa/vettä, kunnes seos on oikeanlaista. Oikeanlaisesta en tiedä, mutta itse annoin täytteen olla kovahkoa, en kovin vetelää.
13. Kunnes keksit ovat jäähtyneet, jaa ne pareittain ja laita täytettä toiseen puoliskoon ja yhdistä.
14. Itse lisäsin vielä loppu täytteeseen mansikkatomusokeria, jolla sain täytteen vaaleanpunaiseksi ja lisäsin pienet sydämet keksiin luoden niihin enemmän ystävänpäivätunnelmaa

Itselläni täyte oli lopussa aika juoksevaa, joten nostin keksit jääkaappiin säilytykseen.









Ihanaa ystävänpäivää!

Ihmisiä kiinnostaneet kirjoitukset