torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Oikein rauhallista ja lämpöisää joulua teille kaikille! Nauttikaa olostanne, varokaa ähkyä ja ennen kaikkea, olkaamme onnellisia kaikista onnellisista hetkistämme, joita tämä vuosi on tuonut mukaan.


torstai 17. joulukuuta 2015

Viime kuukaudet

Viikot menevät hirmuista vauhtia eteenpäin, etten tahdo enää pysyä mukana. Blogi jää aina unholaan niinkuin kaikki muutkin harrastukset (sali, värittely, päiväkirjan kirjoittaminen, lenkkeily jne).  Saamattomuus on tämän hetkinen sanani. Aloitan kirjoittamisen/värittämisen/-- ja vielä viikkojakin myöhemmin tekstit/värittelyt/-- ovat keskeneräisiä.
Mikä tekee ihmisen niin saamattomaksi, että kaiken tekemistä pitää aina lykätä lykkäämistään? Itselläni ainakin se, että koska lykkään niin monia asioita, niin pian olen ihan kuin juoksuhiekassa, koitan kiivetä ylös ja kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä. Aloitan pikkuhiljaa, olen nyt saanut kirjoiteltua päiväkirjaa ja seuraavaksi vuorossa on blogi. Olen myös saanut tehtyä ranskantehtäviä kiitettävästi, josta olen todella ylpeä. Olen myös ylpeä itsestäni siihen nähen, että välillä herään siihen todellisuuteen, että ranskan ymmärtäminen ei enää tuota vaikeuksia. Viime vuoden ongelma on poissa, nyt enää vuorossa puheen kehittäminen maksimiin.

Mitä olen siis puuhaillut näiden kuluneiden viikkojen aikana?






Vietimme suomiporukan kanssa pikkujouluja marraskuun lopussa Alicen luona Thionvillessä. Ilta oli todella kiva, kokkailimme, leivoimme, juorusimme ja ennen kaikkea söimme. Loppuillasta en voinut enää syödä  mitään ja ylemmän kuvan sushiannoskin meni sivusuun, koska en vain voinut syödä enempää. Myöskin keskustelut ennen nukkumaanmenoa menivät ohi, koska olin kaikesta syömisestä niin lopen uupunut.











Olen myös askerrellut ahkerasti aikaisempaan verrattuna. Askartelin Elenalle synttärikortin, josta hän tykkäsi kovasti. Aloittelin Facebookin Sydämeeni joulun teen -ryhmän innoittamana askartelemaan kahvipussikranssia, mutta sen toteutus on hieman puolitiessä. Olen tehnyt yhden ruusun. Ihan hyvin siis menee? Innostuin myös värittelemään eräs ilta ja perhe tykkäsi tuosta. Kehuja on aina mukava kuulla. Lasten kanssa myös askarreltiin pieni joulumaailma, jonka kanssa värkkäämisestä he pitivät Tosin loppua kohin se olin minä, joka tuon viimeisteli. Lapset ja heidän innostuksen häviäminen yhtä nopeasti kuin se on tullutkin. Muutama päivä sitten teimme myös soodataikinasta erilaisia koristeita, jotka enää odottavat koristeluaan.


Olen myös vaalinut suomalaisuutta. Ylempi kuva on otettu ruokamessuilta, jossa oli väkeä ympäri maailmaa. Ruokamessut oli kivat, tulihan siellä Suomipöydässä otettua salmarihuikatkin. Kylmyydestä ei ollut enää tietoakaan ja hintakaan ei ollut niin kallis mitä baarissa, haha. Viime viikolla lähdin sitten seikkailemaan vähän keskustaan, koska tarkoituksena oli lähteä käymään ScanShopissa, jossa myydään pojoismaisia tuotteita. Olen kerta menossa jouluksi Metziin, josta sain pyynnön tehdä jotain suomalaista ruokaa. Olen päättänyt, että mitä voisin tehdä, mutta palataan niihin myöhemmin!
Noh, kauppaan meno oli helpommin sanottu kuin tehty. Jäin liian aikaisin bussista ja etsin keskustasta sinne kauppaan menevää bussipysäkkiä kuluttaen yli tunnin pelkään haahuiluun ympäriinsä. Onneksi on puhelin ja Luxin ilmainen wifi ja sain apua viisaammilta ihmisiltä. Bussi löydettiin ja perille päästiin. Lopulta lompakko koki pienen kevennyksen hintojen kalliuden vuoksi. Mutta hei, eiks se niin mee, että au pairit eivät koskaan valita koyhyydestä..?
Olen rakastunut La maison du monde -kauppaan. Jos vain saisin kaiken...


Viime kuukausina olen myös nähnyt kavereita; käynyt luistelemassa, chocolate housessa, kierrellyt joulumarkkinoilla ja myös kokenut ensimmäisen Ladie's Nightini elokuvissa! Hauskaksi sen teki sen, että mulla ei ollut harmainta aavistusta, että siellä oli sellainen sinä iltana. Menin vain normaalisti leffaan ja näin kasan naisia. Mun kaverit olivat jo jonottamassa lipuntarkastukseen, joten menin nopeasti kassalle. Huomasin näytössä, että elokuva, jota olin menossa katsomaan, näkyi neljässä salissa ja oli yhtä vaille täynnä. Pulssi kohoaa. Vapisevalla äänellä pyydän yhden lipun Burnt elokuvaan. Nainen katsoo minua ja kertoo kyseessä olevan Ladie's Night. Ajatukset sinkoilevat päässäni, joudunko menemään katsomaan eri elokuvan yksin? "Eli tarkoittaako se sitä, etten saa ostettua lippua? Minun kaverini ovat kuitenkin jo tuolla", sanoin ja osoitin heitä. Nainen kysyy missä salissa he ovat ja ottaa yhden lipun kassasta. Se oli ainut lippu mitä sinne oli jäljellä. En tiennyt kavereideni salia, mutta ostin lipun silti. Lopulta meidän salimme eivät vastanneet toisia, eli lopulta katsoin elokuvan yksin. Harmi, kun emme päässeet paikalle etukäteen, koska siellä oli paljon erilaisia aktiviteettejä naisille. Saimme myös goodiebagit, joissa oli crémant, sipsiä, keksiä jne. pientä naposteltavaa. Illan kilpailu meni sivusuun multa ja eräs nainen mun salista voitti itselleen uuden auton. Kelpais.
Elokuva oli hyvä ja pidin siitä kovasti. Ranskakohtaukset lämmittivät sydäntä ja tuntin oloni kotoisaksi. Voi ranska ja Ranska, mitä tei teittekään minulle?


Täällä 6.12 ei tarkoita Suomen itsenäisyypäivää, vaan St. Nicolasia. Lähdimme käymään sunnuntaina Strasburgissa joulumarkkinoilla ja junassa lapsille oli viihdykkeenä St. Nicolas. Junamatka Luxista Strasburgiin kesti jotain kolmisen tuntia, mutta se meni nopsaa lasten kanssa pelatessa. Joulumarkkinat olivat suuret ja harmillisesti paljoa en nähnyt ajanpuutteen vuoksi. Ehkä jonain toisena vuotena uudestaan.

Joulu on noin viikon kuluttua ja pientä joulustressiä löytyy ilmasta. Nyt viikonloppuna menemme käymään varmaan Metzissä päivänreissulla ja sen jälkeen alkaakin kunnon työurakka juuri ennen joulua. Mukavia suunnitelmia ensi viikolle ja niistä sitten enemmän ensi viikon puolella. Bisous kaikille ja oikein hyvää joulun odotusta!

Ihmisiä kiinnostaneet kirjoitukset