tiistai 15. syyskuuta 2015

Kolme päivää kuukauteen

Kyllä, kuten otsikosta näkyy melkein saavutin tuon maagisen kuukauden postaamattomuuden. En kuitenkaan halunnut suoda teille sitä iloa, pahoitteluni siitä, koska blogi on jossain määrin jonkinlainen hengitysrako. Blogin avulla saavuttaa muita au paireja ja voi samaistua heihin.


Mun elämään ei täällä kuulu mitenkään sen suurempia. Päivät ovat menneet nopeaa ja tietynlainen rutiini on jo muodostunut. Viime viikolla näin suomalaisen ja turkkilaisen aupparin ja kävin heidän kanssaan kahvittelemassa. Lauantaina oli isompi au pair -tapahtuma, jonne tuli loppujen lopuksi 24 ihmistä ja oli ilmiselvää, ettei kaikkien kanssa tullut niin juteltua, harmi. Oli kummiskin kiva ilta, käytiin lasillisilla ennen ravintolaan menoa ja aloin manaamaan valitsemiani kenkiäni heti ensimmäisten metrien jälkeen. Kengät olivat muutes upouudet, tunti ennen lähtöä aloin pohtimaan kenkätilannettani ja äiti sanoi, että lähdetään ostamaan kengät, siinä ei mene kuin 30 minuuttia. Niin sinä menikin vain se aika ja kerkesin laittamaan itseni valmiiksi ennen lähtöä. Ravintolan jälkeen menimme baariin, johon tapahtuman järjestäjä oli saanut meille erikoishinnat. Sinne päästyämme ei mennyt kauaankaan, kun sähkökatkos iski lähistöön. Siinä kynttilän valossa oli ihan kiva olla.
Kotimatka ei säästynyt ongelmilta, bussissa mun pysäkki tuotti ongelmia ja painoinkin stoppia kaksi kertaa liian aikaisin ja en kehdannut enää jäädä istumaan sinne, vaan lähdin kävelemään. Mun ei onneksi paljoa tarvinnut kävellä lisää siihen, mitä mun pysäkiltä.

Toissa viikonloppuna menin käymään Metzissä. Olin pakahtua innosta, nähtyäni katedraalin vilahtavan junan ikkunasta olo oli mahtava. Viikonloppu meni nopeaa, emme tehneet Guillaumen kanssa mitään sen erityistä, söimme ja katsoimme elokuvia. Näin myös tuona viikonloppuna Annaa, au pairia, joka on nyt mun edellisessä perheessä ja käytiin hakemassa lapset koulusta. Tyttöjen ilmeet olivat näkemisen arvoiset, eiväthän he nyt osanneet arvata, että minä odotan heitä koulun ulkopuolella. Kävimme puistossa yhdessä ja lähdinkin siitä sitten käymään kaupungilla Guillaumen kanssa. Seuraava Metzin viikonloppu tulee olemaan kolmen viikon kuluttua ja silloin on pieni asia juhlistettavana, vuosipäivä! Hui apua, aika menee nopeaa. Noh, lahjaa olen alkanut suunnitelemaan ja siihen palaan myöhemmin.

Tänä viikonloppuna saan nauttia omasta rauhasta, äiti lähdee Brysseliin ja lapset huomen iltana isälleen. Tarvitsen tekemistä! Onneksi on jo vähän suunnitteilla mitä viikonloppuna voisi tehdä, mutta pitää vielä lähempänä katsoa asiaa tarkemmin. Torstaina mulla on tapaaminen kielikurssien suhteen, siellä päätetään mille tasolle menen ja milloin minulla olisi tunnit.

Mutta nyt lähden suihkuun, palaillaan myöhemmin. Bisous!

Ihmisiä kiinnostaneet kirjoitukset