keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Viime viikkoja

Heipsan, aikaa on kulunut ja olen palannut työelämään. Siitä johtuen päivät ovatkin menneet lähinnä unenomaisissa tunnelmissa. Aloitin siis työt jälleen ISS:llä, jossa olin viime vuonna töissä. Mukava myös saada jotain rytmiä tähän elämään, muuten päivät menisivät nukkuessa ja illat syödessä.
Noh, mitäs on hiljaisuuden aikana tapahtunut? (varoitus: ei mitään sen ihmeempiä)
Eräs päivä päätin tehdä kasviscouscousia kanalla, joka onnistui mielestäni hyvin. Tehtiin joskus kotsassa tätä, mutta silloin se ei minua vakuuttaanut. Ranskassa taas siitä tuli yksi suosikeistani, tästä onkin hyvä jatkaa ja tulla paremmaksi. Tämä ei ollut kerta mitään verrattuna hostmomin tekemään, se oli niin hyvää. Joskus olen miettinyt, että voisin mennä sinne vain ruuankin takia takaisin. Ehkei nyt sentään. Heh heh. 
...
Niin, jatketaan!
Ensimmäinen viikko meni hieman sumussa. Kulttuurishokki iski jälleen, jouluna kaipasin Suomeen ja nyt ajattelin ottavani jopa äkkilennon takaisin vain Ranskaan. Nyt olen tottunut jo Suomeen ja kieleen, toki välillä kaipailen takaisin. 
Muutama päivä paluuni jälkeen pakattiin kavereiden kanssa ja suunnattiin jo tutuksi tulleiden Kaisan ja Vilman tupareihin Ouluun. Matkalla pysähdyttiin Zeppeliiniin viimeisten vaatteiden ostoon ja toki syömässäkin käytiin jonka jälkeen löysinkin itseni suuren softiksen kanssa. NOM. 

Vappua vieteltiin kaverin mökillä hyvässä seurassa. Vappu oli oikein onnistunut ja oli kivaa, ruokakin mitä äherrettiin ilman juoksevaa vettä ja pienillä tasoilla onnistui todella hyvin ja suosikiksi osottautuikin mun siskon tekemä makaroonisalaatti, oi nam se oli herkkua. Terkkuja Sannalle!

Ikäväkin kalvanut mieltä ja lähtinkin eräs päivä Guillaumelle kirjeen ja innostuin hieman kirjekuoren koristelussa, toivottavasti hän säilytti myös sen, koska uhrasin yli kymmenen vuotta vanhoja tarrojani häneen (XD).

Mun oli pakko saada tämä, niin söpis! Välissä on omenasoseen ja mehun reseptit.

Muuten elämä rullailee tasaisesti eteenpäin. Blogi on jäänyt hieman unholaan jo mainitsemieni töiden vuoksi. Suomipelejäkin on tultu katsottua, GO SUOMI! 
Muutenkin blogin kirjoittaminen ei-aupparina on todella outoa, mutta eiköhän tähän totuta. Odottelen pääsykoekutsua ja viimein saamieni juoksukenkien ja -housujen ansiosta olen päässyt lenkkeilemäänkin! Tänään yllätin itseni juoksemalla koko matkan ja mieli tekisi vain mennä pidemmälle ja pidemmälle, mutta pitää säilyttää maltti.. Lupasinkin itselleni juosta tänä kesänä viisi kilometriä putkeen, eihän siitä voi kuin itsensä pettää. Unisin toivoituksin, bonne nuit!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Pariisi 2/2

Pariisi, siellä saimme kerätä voimia. Valvoimme pitkään ja nukuimme myös puolille päivin Kaisan ja Vilman kanssa. He tulivat Pariisiin perjantaiaamuna, joka tarkoitti minulle hotellin etsimistä uloskirjautumisen jälkeen. Onneksi pääsin "kotiasemallemme" ilman vaihtoja, joten ainut ongelma oli metron portaat, jotka jatkuivat ja jatkuivat. NOTE TO SELF!! Strasbourgin metroasema on KAMALA matkatavaroiden kanssa, älä mene sinne. Vältä sitä viimeiseen asti. Tämän totesin jo Lotan kanssa, kun hänellä oli matkatavaransa, mutta vielä painoin sinetin tälle asialle ollessani yksin liikkeellä Kaisan ja Vilman lähdettyä ja itseni mennessä Lotan ja hänen äitinsä hotellille. Onneksi on aina ihmisiä, jotka auttavat tavaroiden kantamisessa portaissa. Kerrankin eräs pariskunta kävelee ohitseni ja mies vain painaa menemään ja siihen hänen vaimonsa vain, että: "No auta nyt häntä!". Haha, apu tuli kuin apteekin hyllyltä.
Perjantai 17.4

Viimein löydettyä hotellini istahdin kahville. Oli ihana vain istahtaa ja olla vain puolentoista tunnin hotellin etsimisen jälkeen. Raahasin tavaroitani mukana pitkin mukulakiviä. Puhelimeni tippui autotielle leviten siihen ihmisten vain katsoessa. Otin navigoinnin käyttöön pienen seikkailun jälkeen. Seuraan sitä urhollisesti, kunnes minusta alkaa tuntua, että nyt kaikki ei ole kunnossa. Menen kysymään neuvoa ja sieltä saan neuvon, että eikun vain takaisin päin mistä tulinkin. Navigointini näytti tien autolle. Onneksi huomasin sen ajoissa. Lähdin kävelemään ja kysyin vielä kerran neuvoa löytäen viimein hotellini sen jälkeen. Huhhuh! Sitten vain kavereita odottelemaan.
Meidän hotelli oli tosi kiva, hotelli sijaitsi lähellä Sacré Coeuria, sanottaisiinko noin muutaman minuutin kävelypäässä. Hotellihuoneesta löytyi pieni keittiö, kylppäri ja oleskelutila. Hotelli oli rauhallinen ja respa toimiva. Saimme sekoitettua television samana päivänä ja seuraavana aamuna korjaaja tuli, ei siinä pitänyt muuta tehdä kuin uudelleen resetoida se. Yritimme itse löytää nappuloita, mutta ei mitään. Noh, kaikki selvisi ja päästiinkin katsomaan tätä kaatopaikkaohjelmaa. Vitsit se oli koukuttava.. Noh seuraava ongelma oli vessata löytynyt sokeritoukka ja viimeisenä aamuna oleva sähkökatkos. Kaikin puolin, kiva ja toimiva hotelli.
 
Kulinaristisuus kunniaan









Meidän nelipäiväinen lomamme meni nopeasti -mutta hauskaa oli! Ensimmäisenä päivänä koimme hieman vastoinkäymisiä. Notre Dameen oli suuret jonot, joten päätettiin mennä Riemukaarelle. Noh, kaikkihan ovat nähneet nämä tuktukit Pariisin kaduilla? Jepjep, päätettiin sitten katsoa varsin hintaa ja Riemukaarelle näytti olevan kymmenen euroa, mahtavaa! Siinä sitten köröteltiin pojan polkiessa pyörällä ja saatiinkin samalla nähtävyysajelu. Siinä kyydissä ollessamme mietimme, että tämä on kyllä todella halpa, päälle kolme euroa per henkilö ainoastaan. Säälimme kuljettajaamme ja mietimme jo tipin antoa. Perille tultuamme olimme antamassa kaikki vitosia, kunnes hän näyttää lappua uudestaan, 20 euroa. Kakkosesta oli toi alin väkänen kulunut. OK, 20 euroa annettiin, EI! Se olikin 20 euroa per henkilö. Siinä haihtuivat tipit taivaan tuuliin ja tilalle tuli ärsyyntyneisyys.  Tulipahan sekin sitten koettua.

Ajelun jälkeen kiipesimme Riemukaarelle, jossa tuulikin oikein urakalla. Seuraavina päivinä kävimme Eiffelillä, pongattiin suomea korkeuksissa, Louvressa, otimme turistikuvia, Montmartrella ja Sacré Coeurissä, kävimme picnicillä Sacré Coeurin alla, syötiin hyvin niin ravintolassa kuin Subwayssäkin, Notre Damessa ja nautittiin vain olostamme siellä. Kaiken kaikkiaan viimeiset lomapäivät menivät nopeaa ja pian olikin tiistai, jolloin Kaisa ja Vilma lähtivät lentokentälle. Heidän lähtönsä jälkeen lähdin palloilemaan jälleen metrojen suureen maailmaan.
Hotellille päästyäni viimeinen kokonainen päiväni Pariisissa pystyi alkamaan. Hotelli oli helppo löytää ja lisäpetikään Lotan ja hänen äitinsä huoneeseen ei paljoa kukkaroani keventänyt. Lähdimme käymään kaupoilla ja päädyimmekin kirjakauppaan, josta ostimme molemmat samat kirjat Lotan kanssa. Kirja kertoo 17-vuotiaasta tytöstä joka tulee raskaaksi ja hän kertoo siinä omaa tarinaansa. Kirja on helppolukuista, tosin muutamia epäkohtia on ilmentynyt. Kauppojen jälkeen menimme hotellille leipomon kautta, mukaan tarttui piirakkaa ja jälkkäriksi jotain herkkua. Söimme ulkona ja luimme kaikki kirjojamme. Sen jälkeen lähdimme kiertelemään ja päädyimmekin Napoleon-museoon jonka jälkeen jatkoimme kulkemista päätyen syömää. Syönnin jälkeen vaihdoimme vaatteet ja oleskelimme huoneessamme vähän aikaa, illalla oli vielä tarkoitus mennä Seinen risteilylle! Risteily oli toinen historiassani, mutta tykkään siitä aina yhtä paljon. Tosin illalla oli hyvin kylmä tuuli, joten varpaat olivat hieman kohmeessa sen jälkeen.
Viimeinen päivä oli yhtä ihana mitä sitä edeltävät 10 päivääkin. Kiitoksia kaikille, jotka lomassani mukana, muistelen teitä kaikkia lämmöllä. 

Seuraavana aamuna lähdinkin lentokentälle ja pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen olinkin Suomessa. Alkushokin jälkeen aloin tottumaan ajatukseen, että täällä sitä nyt ollaan. Kotona. Nyt olen alkanut olemaan sinut sen kanssa ja olenkin viettänyt vappua kavereiden kanssa, josta tulen kertomaan piakkoin. Siihen asti, bisous!

Ihmisiä kiinnostaneet kirjoitukset