perjantai 24. huhtikuuta 2015

Pariisi 1/2

Astun lentokentältä ulos -lunta. Maa oli täysin lumessa ja koin lievän järkytyksen palattuani auringon hellimästä Ranskasta tämän taas hylkäämään Suomeen. Päivä on mennyt lähinnä nukkuessa ja yöpaidassa hiippailussa. Nyt saunan raikkaana alan muistelemaan tätä koko matkan kruunannutta 11 päivän kestävää lomaani Pariisissa.





















Lauantai 11.4









Lauantaina kello soi kuuden maissa aamulla. Noustiin Lotan kanssa ja alettiin laittamaan itseämme. Tytöt nousivat aikaisin ja tulivat käymään huoneessani ja menivät siitä katsomaan televisiota. Kahdeksan jälkeen lähdimme kohti juna-asemaa ja matkalla kohtasimmekin jo Guillaumen. Hän oli hommannut meille matkaevästä, suklaata suklaan perään! Kyllähän se maistui.
Pariisiin saavuttuamme koimme pulman, kävellä vaiko ottaa taksi hotellille? Matka kestäisi reilut puoli tuntia kävellen ja mukanamme oli vuoden tavarat. Päädyimme taksiin, tai ainakin päädyimme mielissämme, koska taksia emme nimittäin saaneet.
Näimme tilataksin ja kävimme kysymässä hintaa ja mies sanoi ottavansa meidän, meidän pitäisi vain mennä eteenpäin odottamaan häntä. Menimme ja kun taksi lähestyy, pistää hän valon punaiseksi ja jättää meidän kuin nallit kalliolle.  Seuraava yritys, ei onnistunut. Meidän olisi pitää ottaa ensimmäinen taksi ja emme voi tehdä näin. Monille tuotti myös ongelmaa se, että kysyimme alustavaa hintaa. Siihen sanonta "je sais pas" oli monille tuttu ja turvallinen. Noh, nämä sisukkaat aupparit lähtivät sitten kävellen hotellille. 1,5 h, monien luovuttamis-puheiden jälkeen saavuimme hotellille.
Lähdön pakkaamiset meneillään

Hotelli yllätti positiivisesti, monien negatiivisten kommenttien saattelemana varauduimme pahimpaan. Hotelli oli edullinen, lähellä metroa ja henkilökunta oli mukavaa. Saavuimme etuajassa ja respa etsi Hanna Sirviölle ja Hanna Sirviö kakkoselle huoneen, joka olisi jo siivottu. Huone löytyi neloskerroksesta, mutta hotellissa ei ollut hissiä. Saimmekin hotellin toisesta kerroksesta ja pääsimme lepuuttamaan jalkojamme. Hotelli oli rauhallinen, ainoastaan ihmisten polttamisesta aiheutuneet palohälytykset säikäyttivät muutaman kerran ja naapurihuoneen sähläys lukon kanssa ärsytti. Saavuttuamme palohälytin rupesi ulisemaan, mutta työkunta sanoi sen olevan mitään. Seuraavana yönä sama toistui ja käänsimme kylkeä. Huudon jatkuttua nousimme ja katsoimme käytävälle, vastapuolella oleva mummo tuijotti meitä ja sulki oven, joten niin teimme kuten hän. Seuraavana aamuna kysyimme tästä hälytyksestä ja että kuinka tiedämme milloin poistua hotellista ja milloin ei. Vastaukseksi saimme, että aina tulee poistua. HUPS. Vuoden typerimmät -palkinto meneekään... Sama tapahtui vielä kerran ja naapurihuoneen porukka lisäsi vettä myllyyn, he sanoivat alakerran olevan tulessa! Pieni sydänkohtaus ja eikun ikkunasta katsomaan. "Tulipalo" osottautui joksikin savupiipuksi ja hätää ei ollut.

Lauantaina emme tehneet suuria asioita, kävimme Les Hallesissa hieman shoppailemassa ja menimme Lidlin kautta hotellille katsomaan Kesäkaverit-elokuvaa.










Sunnuntai 12.4
Sunnuntaina nukuimme hyvin ja pitkään. Päivälle emme olleet suunnitelleet mitään ihmeellistä, pientä kävelyä ympäriinsä, koska päiviä tulisi olemana vielä jäljellä!







Sunnuntaina menimme etsiskelemään maratoonia, mutta missasimme sen hieman, hups! Noh, markkinoilta ostettiin ylihintaisia irtomakeisia ja mentiin Eiffelin lähellä olevaan puistoon niitä mutustelemaan ja katumaan ostoksiamme. Sunnuntaina kävimme myös syömässä ravintolassa, joka oli sama joka viime vuoden lokakuussa. Sipulikeitto ei jälleenkään pettänyt meitä. Hyvää sipulikeittoa etsiskelevät; ravintola löytyy Notre Damen läheltä, Shakespear and Companyn kulmalta kun kääntyy suoraa oikealle ja jatkaa, niin löydätte sen sieltä, ravintola on intialaisen ravintolan jälkeen.















Maanantai 13.4










Maanantai pyhitettiin shoppailulle, kirjaimellisesti. Noh, kovinkaan monipuolista pussimerta emme saaneet ja vietimme koko iltapäivän Forever 21:nissa. Mukaan tarttui kaikkea kesään tarpeellista, tarvivaatteita ei enään myynnissä näkynytkään, jotka olisivat olleet kyllä Suomeen tarpeelliset. Shoppailun jälkeen menimmekin Subwayhin syömään ja hieman hengähtämään.  Shoppailu on kyllä kovaa puuhaa.
Shoppailun jälkeen menimme illasta katsomaan Un homme ideal -elokuvan. Elokuva kertoi miehestä, joka löytää kuolinpesää siivotessaan kuolleen sotilaan päiväkirjan, josta hän kirjoittaa kirjan omalla nimellään. Kirja poikii mainetta ja mammonaa ja vuosien päästä hän painii toisen kirjan kanssa, joka ei luonnollisestikaan ota tuulta siipiensä alle ja häntä alkaa kiristämään mies, joka tietää hänen salaisuutensa. Elokuva oli hyvä ja piti otteessaan loppuun asti. Elokuvaa oli helppo ymmärtää, mutta paikoittaiset sanat, joita emme ymmärtäneet tuottivat hieman vaikeuksia ja lopussa olikin muutama kysymysmerkki.

Tiistai 14.4
Tiistaina näimme Jaanaa, kävimme mäkkäristä ostamassa ruuat ja suuntasimme Eiffelin luokse. Syötiin ja juteltiin, oli kyllä mukava tavata! Ilma helli meitä ja pieni varjo oli tarpeen.








Terveellinen superfood pitää auparit tien päällä. Jaanan lähtiessä töihin, kävelimme hänen kanssaan ja näimme vähän seutua, jonne ei nyt ihan heti tulisi aina mieleen lähteä kävelemään. Arkkitehtuuri on kyllä mahtavaa, kaikki talojen pienet yksityiskohdat, ah. Silmä lepää.













Illasta lähdimme käymään Sacre Coeurillä ja sieltä Montmartressa. Nämä paikat olivat yhtä ihania kuin aijemminkin. Kuvailimme hieman asukuvia ja kävimme syömässä simpukoita ranskalaisilla. Esimmäisenä oli kysymys, että kuinka niitä syödään. Alun maistelujen jälkeen lopussa taistelimme Lotan kanssa viimeisistä simpukoita. Tämä oli ensimmäinen kertani, kun söin niitä ja se oli kyllä todella hyvää. Sen jälkeen kävimme hakemassa kuudella eurolla jättimäiset jälkkärit ja kävimme katsomassa Moulin Rougea. Sisälle emme menneet vaan tyydyimme katselemaan sitä ulkoa. Siitä metrolla hotskulle ja tuutilullaa!

Keskiviikko 15.4
Keskiviikkona pyörähti käyntiin minun ja Lotan viimeinen kokonainen päivä yhdessä.
Keskiviikkona saapui myös Lotan äiti Pariisiin. Kävimme illastamassa hänen kanssaan, samassa ravintolassa jossa kävimme myös sunnuntaina. Syönnin jälkeen menimme näkemään Jaanaa vielä kerran. Söimme pitsaa ja suklaakakkua ja pelailimme korttia myöhään illalla. Minä joka tuntee käytännössä ainoastaan läpsyn säännöt oppi paljon uusia pelejä, joista ehkä nyt olen unohtanut melkein kaikki... Jaanan asunnolta oli mahtavat näkymät, kuka nyt ei haluaisi istua pöntöllä katsellen Eiffel tornia?

Torstai 16.4
Kaikelle hyvälle tulee loppu aikanaan ja niin tuli minunkin ja Lotan kommuuniasumiselle. Torstaina päätimme säästää metrolipuissa ja kävellä, joka osottautuikin hyväksi ajatukseksi. Löysimme halvan pitsapaikan, kaikki pitsat viisi euroa ja tämähän meille sopikin. Veimme myös Lotan tavarat hänen ja hänen äidin hotellille torstaina, istuimme siellä hetkisen (raukka Lotta joka joutui raahaamaan matkalaukkuaan metroportaissa minun vedellen lonkkaa). Suuntasimme syömään ja mietimme elokuvissa käyntiä. Kävin ostamassa uuden matkalaukun vanhani lisäksi, koska tavaraa osottautui olevan enemmän kuin arvasinkaan. Oston jälkeen kello olikin jo sen verran, että meninkin hotellille ja Lotta suuntasi toisaalle. Kävin ostamssa Lidlistä itselleni iltapalaa ja tylsistyin hotellilla. Pakkailin ja makasin toimeettomana sängyssä. Kuinka internetin orja ihminen voikaan olla? Toki olisin voinut lukea, mutta ei tehnyt mieli. Puhuin Guillaumen kanssa puhelimessa ja rupesinkin nukkumaan. Seuraavana aamuna edessä olisi uudet seikkailut, joihin palaan ensi postauksessa!

Kaiken kaikkiaan ensimmäiset päivät Pariisissa olivat mahtavia ja kaikki kiitos kuuluu mahtavalle reissuseuralle.
Bisous

torstai 23. huhtikuuta 2015

Paluu Suomeen

Istun Helsinki-Vantaan lentokentällä syöden tv mix -karkkeja. Lento lähtee seitsemältä kohti Oulua, josta kurvautankin kotia. Ranskan kielen sijaan kuulee ja näkee suomea. Pikkuhiljaa alkaa tajuamaan, että se nyt oli oikeasti siinä. En ole palaamassa takaisin. Olo on hassu.
Jotain puuttuu.

Ensimmäinen kaipuunfiilis tapahtui lentokentällä. Takanani seisoi nelisen päälle 50 miestä, jotka kyllä jaksoivat isoon ääneen kommentoida muita ihmisiä. Ennen meitä toisessa jonossa jollain naisella oli matkalaukun painoraja ylittynyt, jolloin hän ja hänen ystävätär alkoivat tasoittamaan laukkua. Tähänhän miehet kiinnittävät huomionsa ja kyllä "Siitä vaan pikkuhousuja roskiin" -kommentit saivat jatkoaan. Myöskin Pariisi ja ylipäätään ranskalaisuus saivat jöötiä, kun kyllä Suomessa check-in tapahtuu niin rivakasti ja kyllä siellä on niin paljon työntekijöitä. Mutta odottapas vain, kun tulee minun vuoroni. Kahden matkalaukkuni kanssa ja välilaskulla Ouluun oli tekemistä virkailijalle, joten alun selvitys ei mennyt niin rivakasti. Sillä välin miehet alkoivat jo tuskastua odottamiseen ja valittivat, kuinka olisi kannattanut valita toinen jono. Kysyin onnistuuko matkalaukkujen kuljetus suoraan Ouluun, jolloin virkailija lähti tarkistamaan asiaa. Tässähän se riemu repesi, alkoi suureen ääneen kailottaminen "Ei tuu onnistumaan", "Nyt ei onnistunut", "Ei onnistunut". Pidin pääni ja nielin sanat.
Oikeasti.
Siinä vaiheessa tuli mieleen, että miksi olen menossa edes Suomeen. Täälläkin asiat ovat hyvin ja viihdyn Ranskassa. Nyt istuessani lentokentällä Ranskan kaipuu on ja kasvaa koko ajan suuremmaksi.

Mulla ei myöskään koskaan ole ollut kappaletta, joka saisi herkästi itkemään. En tiedä miten, mutta Grégoiren Toi + Moi aiheutti minussa lentokentällä herkistymistä.

Huolenaiheista suurin on ranskan kieleni. Tänään Guillaume sanoi, kuinka mun ranska on heikentynyt huomattavasti. Sanajärjestykset heittivät härän persettä ja unohtelin perussanoja.

Nyt on vahva fiilis siitä, että Ranska kutsuu minua vielä syksyllä. Au pairiksi Ranskaan oli paras päätökseni mitä olen koskaan tehnyt. En kadu hetkeäkään.

Palaan huomenna palattuani kotiin Pariisi-postausten suhteen, nyt koitan ehkä vähän levätä. Bisous!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kaikki loppuu aikanaan

On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa



jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin
 teille laulan nyt näkemiin
Turvallista matkaa mä toivotan näin 
On aika purjeet nostaa ylöspäin

Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvän ystävän

Mun aupparointi on käytännössä paketissa. Pakattu muistojen maahan. Siellä ne kaikki ovat, niin hyvät kuin huonommatkin hetket. Kaikki kokemukset, jotka olen kokenut tänä vuonna ovat ja pysyvät muistoissani. Jos jokin asia on jotain minulle itsestäni opettanut, on tämä vuosi. Tämä vuosi, nämä ihmiset, nämä asiat. 
Tein eilen videon perheelle, toki Guillaume joutui mun kääntäjäksi ja raukka joitui kääntämään ison kirjeen englannista ranskaksi, vaikka hänellä oli herätys aikaisin aamulla. En usko, että tulen päivittämään blogiani ennen Pariisia, Lotta tulee Metziin tänään muutenkin on paljon kaikenlaista tekemistä ennen lauantaita. Vaikka aupparointi loppuu (ainakin hetkeksi), blogi jää elämään. Palailen Pariisista ja jälleen sitten Suomesta. 
Kiitoksia kaikille jotka ovat blogiani lukeneet ja kommentoineet. Me palailemme pian, bisous. 

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Joskus on ihan ok

Joskus on ihan ok jättää aamusuihku välistä ja nukkua kymmenen minuuttia pidempään.
Joskus on ihan ok mennä kauppaan ja ostaa viimeisillä rahoilla herkkuja.
Joskus on ihan ok mennä räjähtäneenä viemään lapsia kouluun.
Joskus on ihan ok napata lasten välipalakaapista itselle jotain.
Joskus on ihan ok keksiä tekosyitä omille teoille.
Joskus on ihan ok kuunnella samaa biisiä koko päivän.
Joskus on ihan ok mennä seiniä pitkin piiloon omaan huoneeseen.
Joskus on ihan ok jättää kännykät kotiin.
Joskus on ihan ok unohtaa raha ja antaa mennä vain.
Joskus on ihan ok syödä yksin ollessa puolikas patonki voilla ja juustoraasteella, kun kaapissa ei ole viipaleita.
Joskus on ihan ok antaa lasten katsoa lastenohjelmia viikonloppuisin aamulla pidempään, jotta itse saa nukkua muutaman minuutin lisää.
Joskus on ihan ok feikata lukevansa kirjaa vaikka oikeasti tappaa aivosoluja puhelimen ääressä.
Joskus on ihan ok  unohtaa turha nalkutus ja antaa 3 veen tehdä itsestään tiikeri kajaalilla.
Joskus on ihan ok pitää eripari sukkia jalassa kun pesukone syönyt toiset puolikkaat.
Joskus on ihan ok olla vaan C:nä tietokoneen ääressä ja unohtaa sosiaalisuus.


 
Joskus on ihan ok olla vain.

Ihmisiä kiinnostaneet kirjoitukset