maanantai 30. maaliskuuta 2015

Lasten suusta

Lasten suusta kuulee joskus kaikenlaista söpöä ja ei niin söpöä. Muutamat kerrat on elokuvamaiset aww-huokaukset tullut päästettyä lähinnä tuon pienemmän sanomisille.  Olen kerännyt muistiin joitan näistä, hieman harmillista että nämä kaikki ovat pikkuisen suusta, mutta ehkä se tekeekin näistä asioista niin suloisia, ainakin omasta mielestäni.

Kerran pikkuinen oli kakalla naamallaan tuskainen ilme. Kysyin mikä hänellä on ja hän vain "kakka ei poistu kodistaan". Mä en ole koskaan ajatellut tuota ajattelutapaa, että paksusuoli voisi olla kakan koti. Aika söpöä. Joka tapauksessa toi sanominen sulatti mut kokonaan.

Eräs keskiviikko oltiin aloittelemassa päikkäreitä ja ehdottelin satuja, joita voisin lukea. Ehdotin Lumikkia ja selitin, että siinä on prinsessa ja seitsemän kääpiötä, joista yksi on vihainen. Tähän pienempi tokaisee: "No minähän en mistään vihaisesta kääpiöstä halua lukea".

Oltiin menossa kouluun eräs aamu ja pienempi kysäisee siskoltaan, että miksi aurinko seuraa meitä luoden varjot. Selitettiin pienemmälle, ettei se asia ihan noin ole, johon hän vastaa: "Minä luulin, että aurinko rakastaa meitä ja seuraa sen vuoksi".

Mentiin koulun jälkeen kävelylle Guillaumen ja hänen koiransa kanssa. Kysyin tytöiltä haluaisikovatkohan he lähteä kävelylle ja vastaus oli kuorossa: "JOO!" Matkalla pikkuinen kysyy sitten, että minne ollaan menossa ja kuka tulee meidän kanssa. Vastasin Guillaumen tulevan, johon tyttö vain: "Ei taas Guillaumea...", nauratti hieman sen jälkeen, koska ehkä hänen mielestään Guillaume kuului päiväjärjestykseen, koska hän kerran tuli mun kanssa hakemaan tytöt koulusta.

Tämä ei ole sanominen, mutta oli kuitenkin suloista. Eräs viikko hostäiti oli ostanut kuivattuja suolahedelmäpähkinöitä, joita pikkuinen tykkäsi nakerrella paljon. Eräs päivä hän tuli sitten luokseni muutaman pähkinän kanssa, jolloin sanoi meidän jakavan ne nyt. Seuraavana päivänä olin huoneessani kun pikkuneiti juoksee huoneeseeni näyttäen pähkinöitä ja sanoo lähtevänsä hakemaan myös minulle. Sieltä se sitten taapertaa vähän ajan kuluttua myös pähkinöitä minulle, joita syötiin yhdessä mun sängyssä.

Nyt kyseessä on lähinnä (typerä) väärinkäsitys. Perjantaina oltiin lähdössä Amnévilleen ja käsken isompaa kiristää turvavyönsä. Sanon vaan "severre, severre, severre" ja tyttö vaan siihen, että ei, tämä on musta. Severre kuulosti, kuin olisin sanonut "C'est vert" (= Se on vihreä) tarkoittaen turvavyötä, joka oli musta. Koitin selittää, että kiristä ja olin varma, että tyttö pilailee kustannuksellani. Myöhemmin selvisi, että verbi jota hain olikin serrer. Noh, ainakin jäi mieleen nyt.
"Severre!"
"Non, c'est noir"
"...."

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Hiiohoi kohti korkeuksia

Heipparallaa kaikki karvaiset turriaiset!
Tämä viikko on mennyt nopeasti. Viime viikon perjantaina isompi tyttö tuli luokkaretkeltään ja tänään äiti tuli matkaltaan. Viimeisen kahden viikon aikana olen viettänyt keittiössä enemmän aikaa kuin koskaan täällä ollessani; olen tehnyt nakkikeittoa, makaroonilaatikkoa, perunoita makkaran kanssa ja lista jatkuu. Huhhuh, Kokki Sirviö kuittaa ja luovuttaa puulusikan takaisin äidille.






















Taisinkin mainita siitä suuresta määrästä omenoita viime postauksessani, niiden kulukseen on tullut keksittyä keinoja. Välipalana on aika useasti ollut omenoita, mutta myös pyöräytettiin omenapiirakka viime viikolla pikkuisen kanssa. Isän kommentti oli "Vau, mutta tämä ei ole piirakka. Kakkuhan tämä on". Mulle tämä on piirakka ja kakku on ihan eri skaalassa tämän kanssa. Piirakka menikin melkein kokonaan sinä iltana ja lisää pyydettiin. Yes, sir! Homma hoituu ja Sirviö palaa servin ääreen ensi viikolla.

Elämä viikolla on samaa, mutta tällä viikolla kokeilimme jotain uutta, nimittäin ludothèque pääsi ohjelmistoomme! Ludothèque on rakennus jossa on paljon eri huoneita mm. HopLopin tapainen huone, pelihuone ja kotihuone, josta löytyy niin kauppa, koti ja keittiö pikkutytöille. Huisia!






















Viime viikon sunnuntaina nähtiin myös Lydian kanssa auppareita Thionvillessä. Oli tosi mukavaa, nähtiin viisi tyttöä, oli kanadalaista, unkalarilaista, meksikolaista saksalaista ja slovakialaista. Kaiken kattava kokonaisuus jos voisi sanoa.
 Ensin menin Lydian luokse lounaalle ja sielläkin oli tosi mukavaa, syötiin ja juteltiin hänen hostien kanssa. Pojat olivat olleet ihan peloissaan, jos tulen tyttöjen kanssa sinne. Nauratti niin pahasti toi asia, kun Lydia kertoi ton :Ddd Raukat. Lounaan jälkeen auto starttasi Thionvilleä kohti ja matkalla poimittiin Diana kyytiin. Siitä jatkettiin ja nähtiin loput tytöt keskustassa. Suunnattiin älyttömän mahtavaan kahvipaikkaan. Järjetön kakkupala ja iso kahvi kahdeksalla eurolla. KYLLÄ KIITOS. Muistelen kaiholla tuota kaloripommia, oli niiiiin hyvää.





















Myöhemmin osan piti lähteä ja jatkettiin muiden kanssa viinilasillisille baariin ja sen jälkeen syömään. Otin alkuruokasalaatin, joka meni kyllä ihan pääruuasta kokonsa puolesta. Sen jälkeen lähdettiin kotia kohti. Tänä viikonloppuna tulen myös näkemään näitä tyttöjä elokuva myötä, mennään katsomaan joko Birdman tai Big Eyes leffa, pitäisi vain päättää kumpi näistä. Jollain tasolla surettaa, että nyt sitten tuli löydettyä kunnon au pair -porukka, joiden kanssa näitä kokoontumisajoja voisi järjestellä vaikka joka viikko. Mutta myös ajan jakaminen kaikille on vaikeaa, toisaalta haluaisi vain lagata Guillaumen huoneessa katsoen HIMYM:ia ja kerryttäen kiloja vyötärölle, mutta toisaalta myös kilojen kerryttäminen kahviloissa kuulostaa erittäin houkuttelevalta.

Vielä ensi viikko ja sitten Lotta tulee Metziin!! Huisia, kohta pitää pakata laukku ja tehdä loppusiivous. Mutta niistä myöhemmin, nyt lähden ulkoilemaan, moikka bisous!

ps. Hosteille viimein kerrottu tästä ranskalaisesta puoliskosta ja hyvin hostisä sen otti. Oli kuulemma todella suuri yllätys :D Hehee.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Haikeutta

Ps. Toivekuvapostaus on edelleen käynnissä

Kun lähtöön on enää 25 päivää, alkaa ymmärtämään lähdön oikeasti lähestyvän. Päivät ovat rullailleet tähän asti samalla kaavalla ja päiviin on ehtinyt jopa kyllästyä. Olen toivonutkin ajan hyppäämään päiviä, jopa viikkoja, eteenpäin, jotta pääsisin vain kotia. Lasten omat ongelmat ja oma väsymys on oikeasti todella paha yhtälö, silloin ei kestä ei sitten ollenkaan. Siinä pitää vain hammasta yrittää purra ja miettiä, että tuollainen minäkin olin. Itseasiassa lapsena olin kauhea, ihan hirveä. Varsinkin pikkusisko on tämän tullut kohdattua. Milloin mitäkin uhkailua, että jos et tee sitä ja tätä, tulen kertomaan sitä ja tätä kaikille sun kavereille. Myöskin mustaherukoiden länttääminen siskon päähän oli yksi suurimmista iloistani ja äitini painajainen. Pläts.

Mutta kun mietin tätä reissuani, pakostakin tulee mieleeni ajatus: "Olisinko voinut tehdä jotakin toisin?". Olisin. Olisin voinut tehdä paljonkin asioita eritavalla, joihin en enää voi vaikuttaa. Toki alussa yritin parhaani, mutta sitten tein sen klassisen virheen, ja lopetin yrittämästä. Tämä pätee oikeastaan koko persoonaani, jos jokin ei toimi heti, jätän asian rullaamaan omalla painollaan.
Tänään auennut yhteishaku pistää jälleen miettimään omaa tulevaisuutta. Mitä haluan tehdä ja miksi? Missä olisin hyvä? Jaksaisinko tehdä sitä työtä koko loppuelämäni? Noh, tietenkin mieli muuttuu vuosien saatossa ja sitä ei tiedä mistä itsensä löytää kymmenen vuoden päästä. Nyt ei kuitenkaan eletä vuotta 2025, vaan tätä päivää ja täytyy koittaa keskittyä tämän hetken asioihin, asioihin jotka oikeasti vaikuttavat nyt ja tässä.




Tänään sain sähköpostiini rommikakun ohjeen ranskanopettajaltani. Viime perjantaina pidimme piknikin ranskantunnilla ja hän oli leiponut meille rusinakakkua. Kysyessäni joitain reseptejä, hän kertoi voivansa lähettää minulle jonkin reseptin ja sen hän tekikin. Väliin voi kuulema myös ripotella kaakaojauhetta, joka sopii siihen hyvin. Ranskanopettajaani tulee kyllä ikävä, ylipäätään koko meidän ryhmää. Ajattelinkin leipoa jotain viimeiseksi kerrakseni, ehkäpä korvapuusteja? Tulenkin kokeilemaan tuota kakkua Suomessa ja jos onnistun hyvin, tulen jakamaan varmasti tämän ilonhetken blogissani.
Mutta nämä ovat niitä hetkiä, jotka tekevät tästä matkasta mahtavan.
On ihana tavata ihmisiä, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita sinusta itsestäsi ja oikeasti nautit heidän kanssaan olosta. Guillaumen vanhempiakin minun tulee ikävä. Lauantaisin/sunnuntaisin omalta lautaseltani löytyy myös kasviksia, koska Guillaumen äiti: "Je sais que Hanna aime bien" (koska hän tietää minun pitävän niistä).
Nyt ollessani talossa ainoastaan pikkuisen ja hostisän kanssa isomman ollessa luokkaretkellä ja äidin matkalla, olen kokkaillut paljon. Eräs ilta tein nakkikeittoa ja eilen kananrintafileitä foliossa, perunoita, salaattia ja höyrytettyjä porkkanoita. Tänään pikkuisen päikkäreiden jälkeen tulemme tekämään omenapiirakaa yhdessä, koska meillä on varmaan valehtelematta viisi kiloa omenoita täällä huushollissa. Omenatalkoot alkakoon!

tiistai 10. maaliskuuta 2015

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kuvitteellinen päivä Pariisissa

Sain kaverilta hauskan idean, tehdä kuvitteellinen My day -postaus tulevasta Pariisin reissusta!
Tosiaan, lähtö on nyt selvä, 11.4 tosiaan suuntaan Pariisin Lotan kanssa ja kohteeksemme valiintui Hipotel Paris Bordeaux niminen hotelli. Hinnalla tätä paikkaa ei oltu pilattu, mutta alhainen hinta näkyy sitten kaikessa muussa, emme nimittäin omista vessaa/kylppäriä huoneessamme. Jopa Richardsin kokokylppärihuoneemme on käynyt kaihoisasti mielessä. Noh, seikkailuhengellä mennään vaikka läpi jalkasienen. Höhö höhö hö... varvastossut ovat ensimmäisenä ostolistalla. Joka tapauksessa, lauantaina lähdemme Pariisiin ja vietämme sielä melkein kokonaisen viikon keskenämme! Sen jälkeen Pariisin tulee Suomesta kavereitani ja vietellään Pariisissa neljä yötä. Kokonaisuudessaan tulen viettämään Pariisissa 12 päivää, viimeisen keskiviikon yksin, koska lentojen vuoksi lähdenkin päivän myöhemmin mitä Kaisa ja Vilma. Ke-to yö tulee vietettyä Helsingissä ja kahdeksalta aamulla 23.4 olen kotona. Äiti on jo sanonutkin, että kolmeen päivään en saa tehdä mitään ja saan prinsessakohtelua. Mutta sitä se varmaan tulee olemaan, sitten sitä pääsee vain olemaan. Ei tässä malta enää odottaa.. Pariisi, here I come again!

Kuvat ovat vuoden 2013&2014 Pariisin reissuilta
------------------------
Maanantai 20.4.2015

 Tänään heräsimme ihmeen ajoissa, kymmeneltä olimme jo laittautuneet ja syöneet aamupalan. Päivä ei huonosti voinut ainakaan alkaa. Hetken mietittyämme päivän suunnitelmaa päädyimme tiukkaan aikatauluun: tänään tulemme näkemään Eiffelin, kiertelemme ympäriinsä, listalla myös Sacré Coeur, Montmartre ja yöesitys Moulin Rougessa! Allons-y!
Aamuunisuutta tuntemattamme lähdimme suuntaamaan ensimmäisenä Eiffelille. Vaikka kello ei ollutkaan vielä niin paljoa, ihmiset olivat toista mieltä. Ihmisjono hissille vain jatkui ja jatkui ja me päädyimme suorittamana päivän jalkatreenin kiipeämällä. Itse nouseminen ei ollut paha, mutta laskeutuminen tuotti minulle vaikeuksia. Vihaan laskeutua portaissa nopeasti, jos en tunne portaita ennestään (kotona vaarallisen jyrkät portaat menevät vaikka silmät sidottuina toinen jalka paketissa juosten).

 
Treenit tehty ja sitten onkin hyvä palkita itsemme croissantteilla ja pain au chocolateilla.. mut hei, kerranhan  sitä!  Pyörähdimme myös Shakespearissa, johon Lotta tutustutti minut lokakuussa. Tällä kertaa mukaan ei tarttunut mitään, mutta varmaan käyn huomenna uudestaan katsomassa, jos sieltä löytyisi jokin kirja ranskaksi.
 
Ruoka ei missään vaiheessa kyllä jää mielestä pois. Siinä vaiheessa kun kävelee pitkin Pariisin katuja monta tuntia, saa kyllä kivan näläntunteenkin aikaiseksi. Päädyimme nälissämme summanmutikassa ravintolaan, joka ei pettänyt ja ei ollut hinnalla pilattu. Itse otin mangokanaa nuudeleilla ja maksoin tästä about kahdeksan euroa? Kyllä tämä sen mäkkärin big macin voitti..
"KAPTEENI EDESSÄ NÄKYY SUURI KAUPUNKI! HIIOHOI LASKEKAA ANKKURIT!
  
Hieman kärsineet macaronit olivat oikeastikin ihan hyviä. Myöskin "Pariisisuklaata" piti tulla ostaneeksi ihan vain über suloisen koristelun vuoksi. Itse suklaa oli kuten kaikki muukin tummasuklaa, ei päätä huimaava vaikka noh, hinta oli hieman niin ja näin noinkin pienestä suklaasta.
Ruokaa. Tällä kertaa sipulikeittoa ennen Moulin Rougea, omnomonom. Lokakuisen viikonlopun jälkeen rakastuin totaalisesti tähän keittoon. Varsinkin siihen sulaneeseen juustoon joka sekoittuu liemeen hmmm... nam.





Moulin Rouge oli yhtä upea kuin aina ennenkin. Helposti ajattelee tämänkin paikan ihan väärin. Toinen toistaan seuraavien maksullisten ihmisten paikkojen kuppeessa sijaitsee Moulin Rouge, jossa ei ole näköisällä mitään näihin paikkoihin viittaavaa. Vaikka naisten pukeutuminen saattaa koostua pelkistä koruista ja koruista tehtyihin alushousuihin, ei tunnelma ole missään vaiheessa halpa. Olin käynyt käynyt kyseisessä paikassa jo vuonna 2013, ei sinne meno uudestaan tuntunut turhauttavalta rahojen haaskaamiselta, vaikka liput sinne ovatkin aika arvokkaat. Ihmiset ovat pukeutuneet parhaihiinsa ja nauttivat esityksestä, johon on lisätty myös ripaus huumoria vatsastapuhujan muodossa. (Tosin olihan siellä tätä oloasukansaakin, jotka olivat päässeet sisään ja siinä tunsi itsensä ylilaittauneeksi.)
Bonne nuit tout le monde! Päivä pulkassa ja nyt tämä tyttö menee ottamaan unta palloon. Huomenna sanon heipat tytsyille ja jatkan Pariisissa oloa keskiviikkoon. Apua, kohta kotia! Äiti, vetreytä kätesi, Hanna aka. sohvaperuna on tulossa kotiin leipätoiveineen.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Sukellus kamerarullaan

Bonjour tout le monde! Le jour s'est levé et moi, je suis hereuse.

Kuinka kuudenneksi viimeinen sunnuntaini on alkanut? Heräsin puoli yhdeksän ja menin pesemään naamani. Kylppäristä tultuani hostisä kertoi lähtevänsä Pariisiin tyttöjen kanssa, koska hänen isoäitinsä on hyvin sairaana. Bon.. bon voyage! Mielessä oli monia asioita mitä halusin sanoa -suomeksi. Päälle viikon päästä olen ollut täällä kahdeksan kuukautta. Mun ranska on kehittynyt ja paljon, mutta silti mä olen hyvin epävarma siitä. Takeltelen ja menen lukkoon edelleen, jota en vuoden alussa osannut odottaa. Kuvittelin puhuvani sujuvasti perusasioista ilman sen suurempia ongelmia. Suurimmaksi syyksi tähän mun "epäonnistumiseen" kielensuhteen olen nimittänyt tämän mun tilanteen. Päivän aikana ei tule kuin käytännössä puhuttua tyttöjen kanssa, isän kanssa välillä vaihdan paljonkin kuulumisia ja siinä se. Guillaumen kanssa ollaan kuitenkin alettu puhumaan lähinnä ranskaksi ja olen kirjoitellut hänelle aineita, joita hän on korjaillut. Ymmärryksen suhteen olen kummiskin kehittynyt ja ymmärrän lähes kaiken. Asioita ei helpota se, että kavereiden kanssa puhun englanniksi. Bravo Hanna, bravo...

Cafe Paradiso, mun rakkaus. Täällä vietellään joka tiistai aikaa Lydian kanssa. Paikka on lämminhenkinen, ruoka hyvää kahvijuomista puhumattakaan. Kyseinen juoma oli Moccacino pistaasikermalla... Nam. Voisin viettää täällä jokaisen vapaahetkeni syöden ja juoden. Lottovoittoa odotellessa.
























Täällä ollessani iskä täytti myös 50 vuotta siellä Suomessa, hirmuisesti onnea vielä iski! Aamusta sisko lähetti kuvan kera teksin, että mitä kaikkea heillä onkaan syötävänä. Mulla taisi jolla kädessä joku korpuksi kääntynyt käntty ja sisin itki vuolaasti. Mutta ei sillä, etteikö täällä vararengasta pääsisi kasvattelemaan, eräs päivä Guillaume oli päättänyt leipaista keksejä! Myöskään pieni linssiluteilu ei ole koskaan pahitteeksi.












Tuleva pakkailu, tuleeko vaatteiden puolesta olemaan ongelmaa? Ei. Mä olen uusinut käytännössä koko vaatekaappini sisällön. Vanhat, liian suuret ja käyttämättömäksi jääneet vaatteet tulen antamaan Punaiselle ristille. En ole myöskään ostellut niin paljoa vaatteita nyt lähiaikoina, joten vaatevarasto on hieman itseään toistava.
Tätä näkymää en tule kauaa enää katselemaan ja mielialakin on kohoamaan päin.

Palaillaan, bisous!

Ihmisiä kiinnostaneet kirjoitukset