tiistai 17. helmikuuta 2015

Lomille lompsis

Mua itseäni naurattaa toi otsikko... OK.

Toinen "lomapäivä" meneillään, aamupalaksi syöty neljä palaa suklaata, matkalaukku purkamatta ja päälläni vain jotkut hätävaatteet, kun siivooja tulikin yllättävän aikaisin tänään. Ehkä tähän voisi tottuakin, ehkä ei.

LOMA-AAMU NRO. 2
Halu nukkua ja maata vain sängyssä yli keskipäivän on kova, mutta ei siihen täällä kykene. Tänään heräsin isän lähtöön töihin, sitten ennen yhdeksää ovisummeri soi ja siellä oli posti. Menin takaisin sänkyyn ja kuulin kovaa puhetta rapusta, menen kuuntelemaan tätä perheen ovea siellä etsittiin, naapuri sanoi kerros ylemmäs ja siellä mä joudun avaamaan oven yökkäreissä postille. Tulin takaisin sänkyyn ja kohta soi puhelin. En kerennyt vastata, mutta kun jalkeilla olin, niin päätin avata säleet ja siivosin lasten leikkihuoneen. Kellahdettuani takaisin lämpöisen peiton sisään muistuttaen tortillaa, niin eiköhän se ovi avaudu ja siivooja tule tänne. Nousen ja laitan vaatteet päälle. Niin joo ne pyykit pitää laittaa kuivumaan. Aamuhommat tehtyäni lösähdin istumaan sängylle koneen kera. Tässä sitä ollaan.
Aamun arvosana: 2,5/5, häslinkiä häslingin perään ja nälkä painaa päälle.

Mutta palataan eiliseen
LOMAPÄIVÄ NRO. 1
Eilen näin Guillaumea, tarkoituksena oli instagramin innoittamana syödä croissantteja jäätelöllä, mutta söimme hänen tätä tarkoitusta ostamansa jäätelöt jo sunnuntaina. Tyydyttiin sitten vain croissanttiin ja johonkin suklaakierrehässäkkään teen kera. Katsottiin How I Met Your Motheria, kuunneltiin vanhoja ranskalaisia biisejä, tanssittiin keittiössä sen veljen ollessa kotona, sain osakseni musiikkikuulustelua hänen isänsä toimesta ja käytiin japanilaisessa syömässä. NAM. Tämä tyttö söi niin paljon, että en voinut kävellä mahaan sattuessa niin paljon. Auton kyydillä Guillaumelle, lasi vettä, hetken ruokalepo ja lähdin kotia. Tänne tultaessani naaman ja hampaiden pesu, pyykit pyörimään ja unta palloon.
Päivän arvosana 5/5, aika käytetty aika hyvin.
Eilisen ähkyn kruunannut jälkiruoka. En ainakaan maistanut jäätelöannosta ennen kuvanottoa ja yrittänyt ottaa salakuvaa tästä. Nam.
Tänään tarkoituksena nähdä Lydiaa ja käydä leffassa (plus syömässä.. hups). Mä olen myös Alpeilla ollut tehokkaana, tein loppuajalle budjetin, joka hajosi käsiin heti eilen. Kyllä mä tästä vielä nousen.

 Alpeilla oli tosi hyvät kelit koko viikon. Auringossa oli kuuma ja ihmisiä näkyi lenkkeilevän pihattomissa paidoissa. Tämä viikko oli mun viimeinen viikko tässä perheessä Alpeilla, loppuelämän viimeiseksi kerraksi aika paha mennä sanomaan, kun ei sitä koskaan tiedä.



Hiihtoa tosiaan tuli harrastettua ihan runsaasti, joka päivä jonkin verran. Oli mukavaa ja päätin, että ensi talveksi tai sitä seuraavalle ostan luistelusukset ja alan harjoittelemaan luistelua, toisi hieman vaihtelua perinteiseen.

 Perjantaina alkanut ja lauantaina jatkunut lumisade lopetti hyvän kelin jatkumon ja päivät menivätkin harmaissa merkeissä. Sunnuntaina lähdettiin ajamaan aamusta ja sanoin heipat Alpeille. Ehkä me joskus vielä nähdään.

Mä jatkan nyt tätä ylenpaattista lahnailua, palaillaan!

torstai 12. helmikuuta 2015

Tämän viikon voimavarat

Kevään tulo, tulevaisuuden suunnitelmat, koti, neljän päivän vapaa, päiväreissu Luxiin, Pariisi, Pariisi, Pariisi, hiihtäminen yksin rauhassa, lumiukon tekeminen, ajan nopeus, pitkät yöunet, ranskaksi lukeminen, Kiomin lupaus tehdä keksejä maanantaiksi, tiistainen (yö)kyläily Lydian luo, leffaan maanantaina.

Kohta ollaan viimeinen loma Alpeilla lusittu. Sunnuntaina lähtään kohti Metziä, josta hd jatkaa matkaa tyttöjen kanssa kohti Saksaa. Se tietää mun oman pikkuloman alkamista. Alpeilla on tullut kerättyä voimia ja hiihdettyä lihakset kipeiksi. Jokaöiset ~9 tunnin yöunet tuntuvat hyviltä. Alpeilla on ollut todella hyvät ilmat, aurinko paistaa ja lunta on paljon. Täällä oli myös hiihtokisat, joissa oli Suomi-joukkue!!! Kiva hiihtää puolikuolleena heidän ohitse, kun joku otti niistä kuvaa. Meinasin huutaa: "HYVÄ SUOMI!!", mutta jätin sitten välistä.

Tyttöjen kanssa ollaan laskettu mäkeä ja tehty lumiukko ja -hevonen. Tuntuu hyvältä kun voi leikkiä myös ulkona ja heittäytyä vaan lumeen. Huomioitava asia, olen täällä myös ryhdistäytynyt ranskan kielisen kirjallisuuden suhteen. Ensin luin kirjan 10-vuotiaasta syöpäpojasta, Oscar et la dame rose, joka oli hyvä ja ei liian vaikea. Tänään olen lukenut kaksi kirjaa ranskaksi (lasten, ei pitkiä, toisessa 84 sivua), La sorcière qui avait peur de la nuit ja J'ai decidé de m'appeler Dominique. Olen aloittanut myös Qui es-tu Alaska? -kirjan John Greeniltä, mutta se on hieman haastavampaa mitä lastenkirjat. Kyllä se tästä vähitellen.

Varmaan Metzissä palaan kunnon postauksella ja kertoilen vähän mun ja Lydian matkasta Nancyyn eräs viikonloppu ja mitä meinaan lomallani tehdä ja yms. muuta! Mutta siihen, bisous!

torstai 5. helmikuuta 2015

Kun voimat ei tunnu riittävän

Mun blogi on ollut viime aikoina no hmm.. jollain tasolla valituksen pyörteissä. Nyt on jälleen tämän kuuluisan valituksen aika.

Välillä on aikoja, jolloin en toivoisi pahimmalle vihollisellekaan tätä kaikkea, mitä itse joutuu sietämään. Tällä hetkellä mä alan olemaan niin väsynyt, ettei tosikaan. Viime viikonloppu meni töissä ja nyt tänä viikonloppunakaan en saa omaa aikaani. Viikollakin mun vapaa-aikaa on viety runsain käsin, maanantaina pienempi jäi kotiin kun hän oli häiriköinyt äitiään yöllä, tänään jouduin röhnöttämään täällä odottaen Posti-Patea, joka oli äidille sanonut tulevansa 12-15 aikaan, arvatkaa vaan kuka saapuu 14.45 tänne toisen oltua kotona jo ennen 12? Huomenna joudun hakemaan pienemmän kotia syömään, kun erehdyin sanomaan huomenna olevan luistelu, jota pienempi ei siis tosiaan perjantaisin harrasta. Joudun myös metsästämään auton jostain hevonkuusesta Amnévilleen, koska mulle tosiaan sivulauseessa mainittiin, kun kysyin tarvitaanko mun apua matkalaukkujen pakkaamisessa, ettei me lähdetäkään Alpeille huomenna vaan lauantaina. En ainakaan itse pakannut omaa laukkuani tänään odotellessani postipoikaa.. Huomisen ruokintahetken vuoksi jouduin perumaan suunnitelmat kavereiden näkemisestä ja heipat ranskankurssille. Myöskään perunoita en osannut kuutioida oikein.
Myöskin viime yöt ovat olleet kauheita, mä olen sairaana ja jotain kuumehourailuja harrastin toissayönä, mun herätyskellojen aika oli palapeliä ja heräilin viiden minuutin välein.

Mulla on yhdeksän viikkoa aikaa elää tätä elämää täällä. Toivon vain, että tämä viikko olisi pian historiaa. Tää viikko on ollut niistä yksistä hirveimmistä tähän mennessä. Ensi viikko menee Alpeilla ja sen jälkeen tytöt lähtevät Saksaan neljäksi päiväksi. Mulle tarjottiin mahdollisuutta mennä kans, mutta olenko ihan hirveä ihminen, jos sanon jääväni tänne? Saisinpa ainakin mun menetetyt lomapäivät takaisin siinä.

Tää kuva mun huoneesta jouluna kuvastaa tätä mun tilannetta pään sisällä tällä hetkellä. Tiedä mistä tässä aloittaisi purkamaan asiaa.

Ihmisiä kiinnostaneet kirjoitukset