torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Oikein rauhallista ja lämpöisää joulua teille kaikille! Nauttikaa olostanne, varokaa ähkyä ja ennen kaikkea, olkaamme onnellisia kaikista onnellisista hetkistämme, joita tämä vuosi on tuonut mukaan.


torstai 17. joulukuuta 2015

Viime kuukaudet

Viikot menevät hirmuista vauhtia eteenpäin, etten tahdo enää pysyä mukana. Blogi jää aina unholaan niinkuin kaikki muutkin harrastukset (sali, värittely, päiväkirjan kirjoittaminen, lenkkeily jne).  Saamattomuus on tämän hetkinen sanani. Aloitan kirjoittamisen/värittämisen/-- ja vielä viikkojakin myöhemmin tekstit/värittelyt/-- ovat keskeneräisiä.
Mikä tekee ihmisen niin saamattomaksi, että kaiken tekemistä pitää aina lykätä lykkäämistään? Itselläni ainakin se, että koska lykkään niin monia asioita, niin pian olen ihan kuin juoksuhiekassa, koitan kiivetä ylös ja kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä. Aloitan pikkuhiljaa, olen nyt saanut kirjoiteltua päiväkirjaa ja seuraavaksi vuorossa on blogi. Olen myös saanut tehtyä ranskantehtäviä kiitettävästi, josta olen todella ylpeä. Olen myös ylpeä itsestäni siihen nähen, että välillä herään siihen todellisuuteen, että ranskan ymmärtäminen ei enää tuota vaikeuksia. Viime vuoden ongelma on poissa, nyt enää vuorossa puheen kehittäminen maksimiin.

Mitä olen siis puuhaillut näiden kuluneiden viikkojen aikana?






Vietimme suomiporukan kanssa pikkujouluja marraskuun lopussa Alicen luona Thionvillessä. Ilta oli todella kiva, kokkailimme, leivoimme, juorusimme ja ennen kaikkea söimme. Loppuillasta en voinut enää syödä  mitään ja ylemmän kuvan sushiannoskin meni sivusuun, koska en vain voinut syödä enempää. Myöskin keskustelut ennen nukkumaanmenoa menivät ohi, koska olin kaikesta syömisestä niin lopen uupunut.











Olen myös askerrellut ahkerasti aikaisempaan verrattuna. Askartelin Elenalle synttärikortin, josta hän tykkäsi kovasti. Aloittelin Facebookin Sydämeeni joulun teen -ryhmän innoittamana askartelemaan kahvipussikranssia, mutta sen toteutus on hieman puolitiessä. Olen tehnyt yhden ruusun. Ihan hyvin siis menee? Innostuin myös värittelemään eräs ilta ja perhe tykkäsi tuosta. Kehuja on aina mukava kuulla. Lasten kanssa myös askarreltiin pieni joulumaailma, jonka kanssa värkkäämisestä he pitivät Tosin loppua kohin se olin minä, joka tuon viimeisteli. Lapset ja heidän innostuksen häviäminen yhtä nopeasti kuin se on tullutkin. Muutama päivä sitten teimme myös soodataikinasta erilaisia koristeita, jotka enää odottavat koristeluaan.


Olen myös vaalinut suomalaisuutta. Ylempi kuva on otettu ruokamessuilta, jossa oli väkeä ympäri maailmaa. Ruokamessut oli kivat, tulihan siellä Suomipöydässä otettua salmarihuikatkin. Kylmyydestä ei ollut enää tietoakaan ja hintakaan ei ollut niin kallis mitä baarissa, haha. Viime viikolla lähdin sitten seikkailemaan vähän keskustaan, koska tarkoituksena oli lähteä käymään ScanShopissa, jossa myydään pojoismaisia tuotteita. Olen kerta menossa jouluksi Metziin, josta sain pyynnön tehdä jotain suomalaista ruokaa. Olen päättänyt, että mitä voisin tehdä, mutta palataan niihin myöhemmin!
Noh, kauppaan meno oli helpommin sanottu kuin tehty. Jäin liian aikaisin bussista ja etsin keskustasta sinne kauppaan menevää bussipysäkkiä kuluttaen yli tunnin pelkään haahuiluun ympäriinsä. Onneksi on puhelin ja Luxin ilmainen wifi ja sain apua viisaammilta ihmisiltä. Bussi löydettiin ja perille päästiin. Lopulta lompakko koki pienen kevennyksen hintojen kalliuden vuoksi. Mutta hei, eiks se niin mee, että au pairit eivät koskaan valita koyhyydestä..?
Olen rakastunut La maison du monde -kauppaan. Jos vain saisin kaiken...


Viime kuukausina olen myös nähnyt kavereita; käynyt luistelemassa, chocolate housessa, kierrellyt joulumarkkinoilla ja myös kokenut ensimmäisen Ladie's Nightini elokuvissa! Hauskaksi sen teki sen, että mulla ei ollut harmainta aavistusta, että siellä oli sellainen sinä iltana. Menin vain normaalisti leffaan ja näin kasan naisia. Mun kaverit olivat jo jonottamassa lipuntarkastukseen, joten menin nopeasti kassalle. Huomasin näytössä, että elokuva, jota olin menossa katsomaan, näkyi neljässä salissa ja oli yhtä vaille täynnä. Pulssi kohoaa. Vapisevalla äänellä pyydän yhden lipun Burnt elokuvaan. Nainen katsoo minua ja kertoo kyseessä olevan Ladie's Night. Ajatukset sinkoilevat päässäni, joudunko menemään katsomaan eri elokuvan yksin? "Eli tarkoittaako se sitä, etten saa ostettua lippua? Minun kaverini ovat kuitenkin jo tuolla", sanoin ja osoitin heitä. Nainen kysyy missä salissa he ovat ja ottaa yhden lipun kassasta. Se oli ainut lippu mitä sinne oli jäljellä. En tiennyt kavereideni salia, mutta ostin lipun silti. Lopulta meidän salimme eivät vastanneet toisia, eli lopulta katsoin elokuvan yksin. Harmi, kun emme päässeet paikalle etukäteen, koska siellä oli paljon erilaisia aktiviteettejä naisille. Saimme myös goodiebagit, joissa oli crémant, sipsiä, keksiä jne. pientä naposteltavaa. Illan kilpailu meni sivusuun multa ja eräs nainen mun salista voitti itselleen uuden auton. Kelpais.
Elokuva oli hyvä ja pidin siitä kovasti. Ranskakohtaukset lämmittivät sydäntä ja tuntin oloni kotoisaksi. Voi ranska ja Ranska, mitä tei teittekään minulle?


Täällä 6.12 ei tarkoita Suomen itsenäisyypäivää, vaan St. Nicolasia. Lähdimme käymään sunnuntaina Strasburgissa joulumarkkinoilla ja junassa lapsille oli viihdykkeenä St. Nicolas. Junamatka Luxista Strasburgiin kesti jotain kolmisen tuntia, mutta se meni nopsaa lasten kanssa pelatessa. Joulumarkkinat olivat suuret ja harmillisesti paljoa en nähnyt ajanpuutteen vuoksi. Ehkä jonain toisena vuotena uudestaan.

Joulu on noin viikon kuluttua ja pientä joulustressiä löytyy ilmasta. Nyt viikonloppuna menemme käymään varmaan Metzissä päivänreissulla ja sen jälkeen alkaakin kunnon työurakka juuri ennen joulua. Mukavia suunnitelmia ensi viikolle ja niistä sitten enemmän ensi viikon puolella. Bisous kaikille ja oikein hyvää joulun odotusta!

torstai 29. lokakuuta 2015

Halloween: Hauskat hämähäkkimuffinssit

En ole koskaan juhlinut Halloweenia sen kummemmin, pienenä olin kerran teemajuhlissa, mutta siinä se. Tänä vuonna Halloweenia on tullut sitten enemmänkin juhlistettua, kurpitsan kaiverruksen lisäksi ollaan viikolla hieman leivottu, joka kruunaantui tähän iltaan, jolloin teimme hieman sen aiheisia naposteltavia!
Nämä muffinssit ovat helpot tehdä ja saavat varmasti lapset, mutta miksei myös aikuiset, iloisiksi ja valmistuvat vielä viikonlopun juhliin!


Pohjaksi tarvitset muffinsseja, saat itse päättää mitä ohjetta käytät, koska koristelu on ainoastaan se, mikä merkitsee. Itse tein tämän ohjeen mukaan ja 12 muffinssiin tarvitset:
75 g hasselpähkinärouhetta
175 g jauhoja
2 rl leivinjauhetta
125 g pehmeää voita
2 munaa
100 g sokeria
50 ml maitoa
Hippusellinen suolaa

200 g valkosuklaata
100 g tummaa suklaata (+ / -)

Kuinka?
Esilämmitä uuni 180 asteeseen.
Sekoita kuivat aineet (hasselpähkinärouhe, jauhot ja leivinjauhe). Vaahdota sokeri ja voi jonka jälkeen lisää munat yksitellen joukkoon. Lisää vaahtoon vuorotellen kuivat aineet ja maito. Jaoittele taikina muffinssivuokiin ja paista uunin keskitasolla + / - 30 min.


Sulata suklaat vesihauteessa ja levitä valkosuklaata muffinssien päälle. Laita tummasuklaa muovipussiin, josta leikkaat pienen palan reunasta pois, jolloin voit pursottaa ohutta suklaataitaa spiraalimaisesti valkosuklaan päälle.
Käytä puutikkua esim. hammastikkua apunasi hämähäkinverkon tekemiseen. Aloita keskustasta ja vedä tikulla ulospäin, jolloin saat muodostettua kuvion. Toista tämä niin monesti kuin tarvitsee.
Muodosta tumman suklaan avulla leivinpaperin päälle hämähäkkejä ja laita ne hetkeksi pakastimeen. Kun ne ovat kovettuneet, irroita hämähäkit leivinpaperista ja asettele hämähäkit niiden verkkojen päälle. Voilà!

Meillä lapset ainakin tykkäsivät näistä, hämähäkkejä oli kiva syödä kun kerrankin ne eivät pelottaneet :) Mukavia leipomishetkiä, bisous!


maanantai 26. lokakuuta 2015

Lately

Viime aikoina olen avannut bloggerin kirjoittaakseni uuden postauksen. Kirjoitan lauseen ja avaan toisen välilehden. Postaus jää tekemättä, turhauttaa.

Tänä aamuna nousin sängystä ja viime viikkoinen selkäkipu iski takaisin. Suihkussa silmiini valahti shampoota ja keskivaiheilla tajuan, että olisin voinut käydä aamusta saunassa. Postauksen kirjoittaminen oli koko ajan mielessä. Tarkoitukseni oli kirjoittaa postaus, kirjoittaa jo aloitetut neljä postausta valmiiksi ja lähteä käymään kaupungilla. Noh, ainakin Auchanissa ja katsoa jos sieltä löytyisi halvalla joku treneenikassi, jota voisin käyttää salilla ja matkalaukkuna. En kestä enää ajatusta täyteen ahdatusta pienestä laukusta, täydestä repusta, tietokonelaukusta ja jostain muista pikku nyssyköistä, kun lähden jonnekin.

Perjantaina lapsilla alkaa syysloma ja se tietää minulle myös lomaa. Lähden perjantaina Lotan luokse Brysseliin neljäksi päiväksi, ihana nähdä mun ranskatarta viimeinkin! Viime näkemisestä onkin jo aikaa, kohta me kohtaamme jälleen. Sen jälkeen lähden Metziin viikoksi ja palaan takaisin Luxiin.



 Viikonloppuina on tullut kyllä tehtyä nyt kaikenlaista. Viikot menevät niin nopeasti, että tuntuu ettei mukana enää tahdo pysyä. Viime viikonloppuna lähdettiin päivänreissulle Trieriin tyttöporukalla. Reissu koostui lähinnä syömisestä, Ana totesikin hyvin, että me "kävelimme syödäksemme". Mutta totta se oli, kun tapasimme juna-asemalla, söimme. Trieriin saavuttuamme menimme aamupalalle, jonka jälkeen toisella puolella tietä oli koju, josta ostimme syömistä. Sen jälkeen pieni tauko, käveltiin ja koitettiin etsiä kirpputoreja huonolla menestyksellä. Käveltiin ympäriinsä, mutta mitään ei löytynyt. Päätettiin lähteä syömänä, niin eiköhän Cinderella-kirppis ollutkin vieressä. Noh, se nyt oli yksi pettymys (pieni yksiö, jossa omistaja poltti tupakkia sisällä...) ja suunnattiin siitä tosiaan syömään. Ruoka oli hyvää, otin itse ylempänä kuvassa olevan salaatin ja sen jälkeen päädyimme Dunkins Donutsiin jälkiruualle. Kaksi donitsia on hyvä valinta. Vähän kävelyä ja kaupan kautta matkamakeiset mukaan ja lähtö kohti Luxia alkoikin.
Ruokaisa reissu siis.
Eilen ohjelmaan kuului pieni vaellus metsässä. Lähdettiin tyttöjen kanssa metsäpolkua kävelemään, ilma suosi meitä ja aurinko paistoi. Kaiken puolesta todella mukava päivä. Vietimme metsässä ehkä noin neljä tuntia ja lopussa eksyimme polulta, joten kävelimme loput 4 kilometriä autotien reunaa, jotta kerkeämme ajoissa autolle, koska pimeä tulee täälläkin jo aikaisin. Lopulliseksi matkaksi tuli ehkä noin 8-10 kilometriä, alkuperäinen reitti olisi ollut n. 13 kilometriä pitkä. Sen jälkeen menimme erään tytön luokse teelle ja sieltä lähdemme sitten kotia kohti.

Huomenna olisi luvassa koulun jälkeen pientä Halloween aiheista leivontaa. Eilen kaiversimme lasten kanssa kurpitsan ja se oli kyllä mukavaa! Se oli minun ensimmäinen kertani ja noh, vähän toteutuksessa se näkyikin, mutta ei se mitään. Pelottaa se varmasti ihmisiä ;)
Bisous, palaillaan!

lauantai 3. lokakuuta 2015

Syksy


 Syksy on ja kesä on pois, talvea ootellaan. Syksyisen tuulen soivan nyt kuulen, kuu loistaa taivaallaan

Hei kaikille ja ihanaa lokakuun alkua! Täällä syksy ei ole niin vielä alkanut, puissa on edelleen vihreitä lehtiä, mutta on niitä tippuneitakin väriloistossaan. Muutenkin sää on ollut vaihtelevaa, nyt olemme kuitenkin saaneet nauttia vielä auringosta ja lämpimistä keleistä.

 Aika menee täällä nopeaa ja aina ei pysy mukana että mitä milloinkin on tehnyt. Pari viikkoa sitten kävin Jennan kanssa päiväreissulla Trierissä. Trier oli nätti kaupunki ja onneksemme päivä oli aurinkoinen, vaikka aluksi näyttikin muulta. Söimme hyvin, kävelimme ympäriinsä tietenkään pientä shoppailua unohtamatta. Kaiken kaikkiaan päivä oli onnistunut!

Muutaman päivän kuluttua mulla on synttärit ja olen jotenkin todella onnellinen siitä, että mun synttärit on jopa merkitty kalenteriin. Pienistä asioista ihminen voikin tulla onnelliseksi.
Nyt olen Metzissä viettelemässä viikonloppua ja ajattelin mennä kiusaamaan tuota toista osapuolta, joka on läksyjen parissa.
Palaillaan myöhemmin kattavammalla postauksella, bisous!



tiistai 15. syyskuuta 2015

Kolme päivää kuukauteen

Kyllä, kuten otsikosta näkyy melkein saavutin tuon maagisen kuukauden postaamattomuuden. En kuitenkaan halunnut suoda teille sitä iloa, pahoitteluni siitä, koska blogi on jossain määrin jonkinlainen hengitysrako. Blogin avulla saavuttaa muita au paireja ja voi samaistua heihin.


Mun elämään ei täällä kuulu mitenkään sen suurempia. Päivät ovat menneet nopeaa ja tietynlainen rutiini on jo muodostunut. Viime viikolla näin suomalaisen ja turkkilaisen aupparin ja kävin heidän kanssaan kahvittelemassa. Lauantaina oli isompi au pair -tapahtuma, jonne tuli loppujen lopuksi 24 ihmistä ja oli ilmiselvää, ettei kaikkien kanssa tullut niin juteltua, harmi. Oli kummiskin kiva ilta, käytiin lasillisilla ennen ravintolaan menoa ja aloin manaamaan valitsemiani kenkiäni heti ensimmäisten metrien jälkeen. Kengät olivat muutes upouudet, tunti ennen lähtöä aloin pohtimaan kenkätilannettani ja äiti sanoi, että lähdetään ostamaan kengät, siinä ei mene kuin 30 minuuttia. Niin sinä menikin vain se aika ja kerkesin laittamaan itseni valmiiksi ennen lähtöä. Ravintolan jälkeen menimme baariin, johon tapahtuman järjestäjä oli saanut meille erikoishinnat. Sinne päästyämme ei mennyt kauaankaan, kun sähkökatkos iski lähistöön. Siinä kynttilän valossa oli ihan kiva olla.
Kotimatka ei säästynyt ongelmilta, bussissa mun pysäkki tuotti ongelmia ja painoinkin stoppia kaksi kertaa liian aikaisin ja en kehdannut enää jäädä istumaan sinne, vaan lähdin kävelemään. Mun ei onneksi paljoa tarvinnut kävellä lisää siihen, mitä mun pysäkiltä.

Toissa viikonloppuna menin käymään Metzissä. Olin pakahtua innosta, nähtyäni katedraalin vilahtavan junan ikkunasta olo oli mahtava. Viikonloppu meni nopeaa, emme tehneet Guillaumen kanssa mitään sen erityistä, söimme ja katsoimme elokuvia. Näin myös tuona viikonloppuna Annaa, au pairia, joka on nyt mun edellisessä perheessä ja käytiin hakemassa lapset koulusta. Tyttöjen ilmeet olivat näkemisen arvoiset, eiväthän he nyt osanneet arvata, että minä odotan heitä koulun ulkopuolella. Kävimme puistossa yhdessä ja lähdinkin siitä sitten käymään kaupungilla Guillaumen kanssa. Seuraava Metzin viikonloppu tulee olemaan kolmen viikon kuluttua ja silloin on pieni asia juhlistettavana, vuosipäivä! Hui apua, aika menee nopeaa. Noh, lahjaa olen alkanut suunnitelemaan ja siihen palaan myöhemmin.

Tänä viikonloppuna saan nauttia omasta rauhasta, äiti lähdee Brysseliin ja lapset huomen iltana isälleen. Tarvitsen tekemistä! Onneksi on jo vähän suunnitteilla mitä viikonloppuna voisi tehdä, mutta pitää vielä lähempänä katsoa asiaa tarkemmin. Torstaina mulla on tapaaminen kielikurssien suhteen, siellä päätetään mille tasolle menen ja milloin minulla olisi tunnit.

Mutta nyt lähden suihkuun, palaillaan myöhemmin. Bisous!

tiistai 18. elokuuta 2015

Ready, steady... GO!

Tai ei sittenkään. Ei ihan vielä.

Viisi pitkää tai lyhyttä, nopeaa tai hidasta päivää jäljellä ennen lähtöäni. Aivan kuin ilmasto olisi aavistanut lähtöni ja päätti antaa vielä viimeisen halauksen lämmöllä, täällä on nimittäin ollut ihan mielettömät ilmat! Lämpöistä ja ei pilviä, me likey.

Lauantaina päätimme lähteä siskoni ja Guillaumen kanssa katsomaan elokuvaa. Menimme melkein tietämättöminä, tiesimme ainoastaan yhden näyttelijän ja yhden lauseen elokuvan sisällöstä. Kyseessä oli Irrational Man, joka vakuutti ainakin minut. Elokuvateatterissa meidän kolmen lisäksi oli kaksi muuta henkilöä, mutta se ei menoa haitannut. Popcornit pitkästä aikaa myös maistuivat ja välillä koitin lukea ainoastaan ruotsalaista tekstitystä, josko siitä jotain ymmärsin, mutta aika heikoilla hangilla kuljettiin.  Pidin elokuvasta, ehkä epätietoisuus lisäsi sitä, kun ei osannut odottaa mitä tapahtuu. Ainoa suuri miinus oli, se yksi kappale, jota soitettiin vähän joka kohdassa. Alussa se ei häirinnyt, mutta loppua kohden se alkoi tympäsemään. Anyways, elokuva oli hyvä.

Tänään teimme Guillaumen kanssa ranskalaista ruokaa, quiche lorrainea. Quiche Lorraine on Lorrainen alueelta lähtöisin oleva suolainenpiirakka, johon tulee muna-crème fraîche -seoksen lisäksi lardonia (pekoni ajaa tämän asian). Piirakkasta on erilaisia variaatioita esim. voit käyttää myös lohta. Teimme tänään perinteisen piirakan ja juurikin tuon lohiversion. Jopa minun hieman nirso pikkusiskoni kehui piirakkoita. Taisimme siis onnistua Guillaumen kanssa, I guess?

Huomenna aloitamme pakkailemaan ja joudun tehdä viimeset ostokset tulevaa matkaa varten. Tänään ostimme muistikortin koneeseeni, joten voin nyt huoletta tallentaa myös kuvia suoraan koneelle ennen blogiin laittamista. Olen kerta huomannut, että tietyt kuvat, jotka olen ainoastaan lisännyt linkin kautta ovat kadonneet. En tiedä kuinka monessa postauksessa tämä sama ongelma on, ainakin kahdessa viimeisimmässä taisi olla. Asia on tiedossa ja koitan saada aikaiseksi korjata kuvat takaisin toimiviksi!

Tuliaisetkin ovat melkein ostettu, enää puuttuvat tuliaissuklaat ja se, ah niin perinteinen, salmiakki. Äidille päädyin ostamaan keittiöpyyhkeen, jossa on suomeksi kirjoitettu ruokaresepti ja Iittalan kastehelmituikun. Lapsille en ostanut enää mitään muuta tuon lisäksi, loppujen lopuksi noista kahdesta asiastakin riittää riemua lapsille (ja minulle). Myöskin minun huoneeni on kuulemma taulua vaille valmiina! En malta odottaa, että miltä tuleva uusi huoneeni seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi näyttääkään. Ainakin ensivaikutelma on hyvä, jos siellä on jotain sisustusta, viime vuonna seinäni kerta loistivat tyhjyyttään. Mukaani otan tietenkin valokuvia kavereista ja haluan teetättää myös valokuvan minusta ja Guillaumesta ennen lähtöä.

Minä olen hieman sairastellut eilisillasta, mutta minähän en tästä enään pahemmaksi tämän flunssan anna mennä. Se on vissi ja varma. Toivottavasti te saatte nauttia helteistä terveinä!
Nähdään myöhemmin, bisous!

Ihmisiä kiinnostaneet kirjoitukset