keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Hengähdystauko

Heippa kaikille!

Kymmenen päivää menivät yhtä nopeaa kuin tulivatkin. Tällä hetkellä tässä sitä ollaan lentokentällä odottelemassa lentoa, johon on vielä seitsemän tuntia. Mun pitää löytää ratkaisu kameralla otettuihin videoihin, nyt en kerta pysty edes avaamaan niitä koneella, joten video jää ainakin vielä tästä pois.

Mun loma lähti käyntiin perjantaina, jolloin lähdin junalla Pariisiin hostisän vanhemmille, jossa yövyin. Perjantai-illasta näin erästä haapavetistä ja palasin isovanhemmille. Neljältä aamulla taksi saapui ja matka kohti lentokenttää alkoi. Sanomattakin selvää, että sinä yönä ei pahemmin nukuttu.

Laskeutuminen Suomeen tuntui mahtavalta. Asioiminen suomeksi ja kielen kuuleminen lentokentällä vei mut joihinkin taivaisiin. Ouluun laskeutuminen viimeistään sai mut sekoamaan ja kun kotiin päästiin niin ei siinä laukkujakaan autosta kerennyt ottamaan, vaan heti sisälle katsomaan uudet sohvat ja keittionpöytä -sen jälkeen rojahdus omalle sängylle ja sitä fiilistä ei voi sanoin kuvailla. Oma koti on aina oma koti. Pieni levähdys, syönti (muusia ja lohta................♥♥♥) ja SAUNAAN!!! Sen jälkeen tytöt tulivatkin meille ja valmistautuminen iltaa varten alkoi. Fiilis omien kavereiden näkemisestä ja tieto siitä, että edessä on kymmenen päivää lomaa sai niin hyvälle mielelle ja kaikki stressi lievittyi.
























Mutta, mikäpä se loma olisikaan ilman sairastelua? Kuume, kurkku kipu ja nenän tukkoisuus, CHECK. Tympeää, kun piti nyt sitten sairastella, mutta tunnollinen työntekijä sairastaa lomalla sairastelunsa. Varmasti univaje, kylmyys ja stressin laukeaminen olivat osasyitä tähän. Sairastelun vuoksi ei tullut harrastettua niin paljoa aktiviteetteja, mutta se ei meinaa sitä, etteikö sitä olisi kerran mäessä tultu käytyä.


























Pongatkaa juustonaksut kuvasta. Naksuista puheen ollen, tää tyttö keräsi sellaiset joulukilot ettei tosiaankaan. Joka paikkaa ahistaa ja naama tuntuu, että se posahtaa. Kymmenen päivää ja söin varmaan enemmän mitä ton edeltävän viiden kuukauden aikana yhteensä. Noh, lomasta otettu kaikki irti kaikella saralla.




















 Pientä nostalgiaakin tuli koettua, kun vanha kasettisoitin oli tuona aikana viimeinkin korjattu. Kasetilta, johon oli ennen nauhoitettua Dallasia ja jonka päälle oltiin laitettu elokuva ja Muumeja, löytyi myös jakso Pikku kakkosesta. Kuka muistaa tuon vekottiminen? Myöskin siinä oli joku heinälato-ohjelma, jossa pikkulapset lauloivat ja eräskin tyttö tuli soittamaan pianoa. Myöskin Nukkumatti ja se ohjelma, jossa oli se pikkuinen poika ja suuri koira (etsiviä?), jotka joutuivat kuran uhriksi, koska heillä ei ollut heijastimia, löytyivät myös tuolta kasetilta.
Suurin rakkaus oli ehkä Muumit. Muumien jakso, jossa Muumipeikon häntä kaljuuntui ja isoäidin resepteistä löytyi parannuskeino tähän tuoden sivuvaikutuksena kultaisen hännän. Jakson loppu oli edelleen hauska, muistan miten pienenä piti aina kelata uudelleen siihen kohtaan, kun Haisuli vetää itseään tuntosarvistaan irvistellen. Kasetilta seuraavana olisi löytynyt autiomaa-jaksot, mutta ne katson varmaankin seuraavan kerran sitten huhtikuussa, jolloin luultavimminkin olisi tarkoitus lähteä takaisin Suomeen.


 Kavereita tuli nähtyä, pelattua monopolia ja kokkailtua. Eilen tehtiin karamellisoitua kanaa riisin kera, nam! Ohje on simppeli, tarvitset vain kanaa, sipulia, soijaa ja sokeria. Kuulotat sipulit, paistat (naturellit) kanat, niiden ollessa valmiit lisäät sokeripaloja ja soijaa oman maun mukaan pannulle ja odottelet. Kun sokeri on karamellisoitunut, on ruokasi valmista. Nam!
Torttuja, kahvia ja Haapavesi -lehti, ai että mikä yhdistelmä.

Mahtavan kymmenen päivän jälkeen on tosi surullista jättää jälleen koti, perhe ja ystävät. Tuntuu, kuin olisin voinut jo nyt jäädä tänne. Kaipaan Suomesta niin monia asioita ja nyt neljä kuukautta kuulostavat todella pitkältä ajalta odottaa, mutta jospa nekin menevät yhtä nopeasti kuin edeltävät menivät.

Pikaisiin näkemisiin!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Kotona

Mä olen yli viiden kuukauden jälkeen jälleen kotona. Niin outoa, mutta myös niin mahtavaa. Tieto siitä, että et ole vastuussa kenestäkään ja kotoisuus ovat sanoinkuvailemattomia tunteita. Helsinkiin saavuttuamme olin jo niin onnellinen, leipää ostaessani hei, kiitos ja muut sanat tulivat kyllä niin iloisesti. Oli mahtavaa käyttää äidinkieltään, nähdä suomalaisia ihmisiä, kuulla suomen kieltä ympärillään. Kävelihän se Olli Hermankin meidän ohi.

Jos jotain opin Ranskassa, niin se oli kodin arvostus. Lauantaina ei kauaa keretty lepäilemään, illasta lähdettiin Haapaveden yöelämään kavereiden kanssa ja noh, hauskaa oli ja eilinen meni vähän heikommassa hapessa. Eilen käytiin myös valmistujaiskahveilla ja tänään hiukset saivat uuden käsittelyn. Kuvien kera palaan seuraavalla kerralla, nyt on tullut vain nautittua laiskimuksen elämästä oikein kunnolla ja oma sänky onkin ollut se paikka, missä suurin osa ajasta on tullut vietettyä.

Sauna, vesi ja maito ovat asioita, joita kaipasin eniten.

Vesi.
Miten vesi voikin olla niin kylmää ja raikasta?
Maito.
No words needed. Nam.
Sauna.
Sauna, stressin lievittäjä. Mun on pakko varmaan raahata Ranskaan jokin tynnyrisauna ja laittaa se kellariin. Loppuisi se stressi ja saisi vähän rentoutua.

Jouluun on enää muutama päivä ja Haapavedellä on lunta. Kylmää ja lunta. Joulun suurimmat tekijät (okei... ruoka kans). MUTTA!!!!!!! M I K S I JOULUPUKKIA JA NOITARUMPUA EI NÄY TÄNÄ VUONNA TELKKARISTA???? Olen surullinen :'((

Mutta, elossa ollaan onnellisena.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

OLEN ELOSSA TAAS

Ensi viikolla tulisi kuukausi täyteen, etten ole päivittänyt blogiani. Ensi viikolla olen myös Suomessa. Lauantaina pääsen kotia. Hullua.

Tosiaan, kotiin lähtöön on enää kaksi päivää. Ylihuomenna matkustan Pariisiin, yövyn siellä hostisän vanhemmilla, lähden aamuyöstä lentokentälle ja pian olen kotona. Näin jopa unta viime yönä Suomesta. Puhuin myös tänään mummun kanssa puhelimessa. Olen pakkaillut, olen miettinyt seuraavia postauksia, olen jännittänyt, olen ostellut tuliaisia/joululahjoja, olen koittanut etsiä rumaa joulupaitaa ja olen vielä kerran jännittänyt.


Keskiviikon keskipäivän jälkeinen näky. Kokkailujen siivoilua lasten leikkiessä/katsoessa videoita sillä aikaa, että saan keittiön siivottua.

Sunnuntaina menin perheen isän ja tyttöjen kanssa kirkkoon, kun lapsilla oli pieni joulunäytös siellä. Jaetuissa suklaissa oli tollaisia kysymyksiä ja mikäs se sieltä pilkottikaan?

Vielä hetki sitten fiilistelin tämän asian kanssa. Nyt siinä komeilee kolme päivää. Käytössä kaksi. Kaksi työpäivää ja tämä esimmäinen osa aupparivuodesta on ohi. Mitä siitä on jäänyt käteen? Otsarypyt ja kulahtanut iho. No ei, vitsi vitsi. Kliseisesti, itsenäistyminen. Saa nähä jos seuraavalla puoliskolla jäisi käteen se kauan haluttu ranskan kieli.

Seuraavan kerran palaillaan Suomesta! Olen ajatellut tehdä myös videopostauksen matkasta Suomeen/kodista. Palaillaan!

Ihmisiä kiinnostaneet kirjoitukset