torstai 23. lokakuuta 2014

Hanna ajelee osa 2

Alpeille selvitty ehjin nahoin. Eilen lähdettiin ajamaan tänne 20 yli kahdeksan ja perille saavuttiin siinä kuuden maissa. Syötiin ja leikittiin ja mentiin nukkumaan. Oli siinä istumista kerrakseen ja tämä päivä on mennyt vähän sairaana. Matka ei sujunut kuitenkaan ongelmitta, minut nimittäin pysäyttivät poliisit moottoritiellä!!!

Ajelin siinä nopeusrajoituksen mukaan, joka oli 90 km/h siinä vaiheessa. Huomaan poliisien olevan tien vieressä kytiksellä ja mielessä kävi ajatus, että vähän olisi kamalaa, jos ne pysäyttäisivät mut. Ajelin siinä rauhassa, kunnes poliisit pyyhältävät ohi ja luulin heidän lähteneen erään toisen auton perään, joka ajoi kuin reikäpää. KUNNES valot menevät päällä heillä ja he alkavat viittomaan minulle. Ajoin viereiselle kaistalle ja osoitin itseäni, että ai minä? Ja he nyökyttivät päätänsä. Se kuumotus. Se häpeän tunne. Ajoin heidän perässään ehkä kolmisen kilometriä ja mentiin parkkipaikalle. Siinä vaiheessa isoäiti heräsi ja sanoin, että mitäköhän nyt tapahtuu. Hän sanoi, että varmaan vain jokin tarkistus, ei mitään vakavaa.

Poliisit astuvat ulos, tervehtivät ja kysyvät ajokorttia. Siinä sitten nolo mennä __peräkontista___ kaivamaan sitä (hyvä ensivaikutelma jepjep) ja totesivat sen saatuaan vain "Finlande" ja sitten, että milloin kortin saanut ja siinä oli lokakuu (huom. 2013, ei 2014) ja totesivat vähän, että no niinpä tietenkin. Isoäiti oli vähän hämillään ja sitten alkaa se palopuhe: ajoin liian hitaasti, tein väärin ja se oli vaarallista. Takanani oleva rekka oli kuulemma yrittänyt näyttää mulle, että mun pitäisi vaihtaa kaistaa,että se voisi ajaa lujaa. Huomasin sen rekan silloin, se oli ihan perässä kiinni ja luulin sen lähtevän ohittamaan minua. Siinä vaiheessa kummiskin nopeusrajoitus tuli takaisin 130 km/h (jota en todellakaan ajanut, tuntui hurjalta) ja kiihdytin jättäen rekan taakseni. Poliisit sanoivat, että moottoritiellä ei saa ajaa kiihdyttäen nollasta sataan, vaan tasaista vauhtia. Vuoden Huonoimman kuskin -puheen minulle annettuani tuli se pakollinen kysymys, että olenko juonut jotain. Joo, tietenkin mäyräkoira etupenkillä lasten istuen takana.

En tiedä, se oli hämmentävää. Ajoin nopeusrajoitusten mukaan, mutta niin, joka tapauksessa hengissä selvittiin. Noh, sen jälkeen isoäiti ajoi ja sen jälkeen minäkin ajoin vielä sellaiset puolitoista tuntia ilman ongelmia.

Tänään herättiin siinä kahdeksan jälkeen, syötiin ja pelasin korttia vanhimman tytön kanssa pienemmän ja isoäidin mentyä ostoksille. Ennen lounasta käytiin vähän kävelemässä ja palattiin mökille syömään. Pikkuinen päikkäreille, isomman kanssa peluuta ja pienempi ylös. Käytiin vähän kävelemässä jälleen, kuulin vähän Les Guibertin historiaa, tultiin takaisin, leikittiin, syötiin, leikittiin ja lapset nukkumaan.

Alpeilla on kylmä, toodella kylmä. Tänne kun tultiin, niin paikoitellen oli lunta maassa ja myös sitäkin satoi. Huomioikaa, mulla ei ole talvivaatteita. Jes.

Lentoliput Suomeen ostettuna, tämä tyttö menee kotiin 10 päiväksi joulukuussa!! Niin onnellinen siitä, ihanaa päästä kotiin äidin hellan ääreen, oma sänky, sauna, kaverit. Ah.

Otsikkoon viitaten en ole varma, jos aikaisemmin kerroin mun "törttöilystä" liikenteessä. Kuten olen sanonutkin, isompi tyttö harrastaa luistelua perjantaisin ja lauantaisin. Minun tehtävä on perjantaisin viedä hänet koulun jälkeen sinne (ajoa n. 25 kilometriä moottoritietä pitkin). Ennen ensimmäistä perjantaita päätin käydä ajamassa kerran tien sinne. Käännyin väärään suuntaan ja loppujen lopuksi vietin 1,5 tuntia etsien Metziä ja sen keskustaa kaiken maailman teollisuusalueilla. Löydettyäni sen tajusin, että unohdin merkintä nuorimman tytön kanttiini-listaan. Eikun täysiä koululle, ajoin yksikaistaista väärään suuntaan ja parkkeerasin auton käytännössä keskelle tietä. Pimpotin ovikelloa ja mielessäni kuvittelin jo vanhempien reaktiot. Loppu hyvin kaikki hyvin, tyttö oli mennyt joka tapauksessa syömään ja mä sain mielenrauhan. Kävin sitten muutaman päivän jälkeen ajamassa uudestaan ja silloin löysin Amnévilleen ja sen jälkeen olen ajanutkin sinne neljä-viisi kertaa. Joka kerta kyllä tosi peloissani, että jos käännyn jälleen väärään suuntaan.

Huomenna isoäiti menee hakemaan isoisän juna-asemalta, joten viettelen tyttöjen kanssa aamupäivän kolmistaan. Mökiltä palattuamme ensi viikolla (viikonpäivästä ei tietoa), vien tytöt joku päivä akvaarioon katselemaan kaloja! Ihan hauskaa, koska en ole ennen käynyt.

Mutta, nyt rupean nukkumaan että olen virkeänä ja jospa tämä sairas-olo lähtisi pois. Heippa!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Neljä päivää kestänyt kirjoitus

Huomenia! Kuten Haapavetiset huomaavatkin, olen jatkanut samaa fabulous-linjaa myös täällä. Nyt vedän samalla aamupalaa ja kirjoitan tätä.
(Ja se kirjoitus loppui lyhyeen, joten hypätään seuraavaan päivään, eli tähän päivään, perjantaihin hehe)

Niin se viikko on vain jälleen mennyt. Tänään alkaa tytöillä syysloma, joka ei tarkoita lomaa minulle. Ensi viikolla lähdetään heidän kanssaan jälleen mökkeilemään Alpeille isovanhempien kanssa! Sen jälkeen palataan ja vietellään viikko keksien jotain ja sen jälkeen alkaa koulut. 
Mitä tähän viikkoon mahtui?
Lauantaina näin tosiaan Anissaa ja käytiin hänen kanssaan kahvilla, sunnuntaina näin Guillaumea ja hän on saanut mut tykästymään How I Met Your Motheriin, ah se on hauska ohjelma. Itse tällä viikolla ollaan maalailtu tyttöjen kanssa Halloween-aiheisia maalauksia (NYT ELÄMME SUNNUNTAITA.....), leikitty paljon ja käyty puistossa. Eilen kävin katsomassa Guillaumen kanssa Annabelle-leffan, en suosittele. Se oli niin huono kuin olla ja voi. Tänään menin isän ja tyttöjen mukaan puistoon ja Guillaume tuli hänen koiransa kanssa mukaan. Siellä oli tosi kaunista, harmillista etten ottanut kuvia, siellä oli polkuja jota käveltiin ja ah, se oli kuin Suomessa.

Mun mielessä on lähipäivinä ollut paljonkin Suomi, MENEN KERTA JOULUKSI KOTIA! I-h-a-n-a-a!!  Koti, oma sänky, sauna, Haapavesi, kaverit, Nissani... kaikki. En malta enää odottaa. Pitkäksi aikaa en ole menossa, ainoastaan 10 päivää, mutta kyllä sekin tulee tarpeeseen.

Tällä viikolla ostin myös D-vitamiinia ja tollaisen kolmen kuukauden kuurin hiuksille. Mulla lähtee ihan kauheesti hiuksia täällä, joka paikka on täynnä mun hiuksia ja en kestä enää. Myösin C-vitamiini tuli ostettua ja katsoo nyt miten noi alkavat pelittämään. Toivottavasti tää stressi lieventyisi ja sillä tavoin myös hiustenlähtö vähentyisi. Onhan tämä nyt tosi stressaavaa oikeasti, lapset ovat sun vastuulla, et halua tuottaa pettymystä, kieliongelmat, kaikki. Oh my. Milloinkohan mun kieliongelmat alkaisivat helpottamaan. Tilannetta ei auta, että Guillaumen ja Anissan kanssa puhumme pelkästään englanniksi, välillä toki ranskaksi mutta englanti on se helpoin. Ranskan kanssa mun itseni ilmaisusta ei tulisi mitään. Ja kyllä, mulla on edelleenkin vain kaksi kaveria täällä ja Anissaa näen vain viikonloppuisin. Haluaisinko muita kavereita/mahdollisesti tavata muita auppareita? - Kyllä, mutta mä oon onnellinen mun tähän hetkiseenkin tilanteeseen. Olen mä fb:ssä jutellut erään aupparin kanssa, joka ei asu kovin kaukana, mutta se ei oo kovinkaan innostunut musta. Ainakin siltä tuntuu, se ei vaan vastaa mun viesteihin. Nooh, katsoo nyt.

Tämä oli vähän tämmöinen kötönen päivitys, muutenkin pitäisi saada jotain eloa tänne. Seuraavan kerran palailemme asiaan Alpeilta. Lähdemme sinne varmaan tiistaina ja siellä saattaa olla lunta!! How cool is that??
Mutta, palaillaan!

perjantai 10. lokakuuta 2014

I got chills, they're multiplyin'


Ilta oli tosi kylmä ja loppua kohden molemmat oli ihan jäässä (hmm miksiköhän, olisikohan pelkillä mekoilla liikenteessä olemisella mitään tekemistä tämän asian kanssa..?) ja pientä painetta nostatti se, että eräs metron sisäänkäynti oli jo suljettu. Onneksi ei jouduttu taksia ottamaan, tiedä olisiko siitä joutunut maksamaan mansikoita.



Pariisi.
Oi Pariisi.
Mitä mä voin kertoa.
Viikonloppu oli täydellinen.
(Myöskin reissu tapahtui viime viikolla ja nyt vasta saan kirjoitettua tämän postauksen....)



Mun päivä alkoi herätyskellon soitolla viiden maissa, tarkoituksena oli soittaa aamuherätys Lotalle mutta hän olikin jo herännyt. Itse nousin sängystä joskus puoli seitsemän jälkeen, suihku ja meikit naamaan. Sen jälkeen tyttöjen herätys, aamutoimet ja kohti juna-asemaa! Guillaume kävi neuvomassa mulle onneksi oikean junan, koska minä jos joku ei varmasti hermoilultaan olisi siihen kyennyt. Siitä lähti matka Pariisia kohti. Lotan postaukset tästä reissusta voitte lukea tästä ja tästä!

Pariisissa alkoi operaatio Löydä Notre Dame ja Lotta. Ihmisiltä neuvojen kysymisen jälkeen viimein löysin (soijasena) Lotan. Siitä suunnattiin syömään Subwayhin (koska Pariisin ravintolat ovat liian mainstream) ja sen jälkeen suunnattiin hotellille.
Meillä oli söpö pieni hotellihuone, jossa harmillisesti seinät olivat kuin paperia. Kahteen pekkaan kun huone maksettiin, niin ei siitä paljoa tullut maksettavaksi viikonlopulta. Metrot kulkivat ja päästiin nopeasti lähtemäät paikasta A paikkaan B. Pieniä virheitä matkaan mahtui, mutta hukkaan ei menty. Onneksi.
Kamat jätettyä hotellille lähdettiin shoppailemaan. Pienen innostumisen jälkeen lompakko koki Jutan ja puolen vuoden superdieetin, mutta kaduta ei ollenkaan. Koko viikonlopun saldo oli yllättävän hyvä, mukaan tarttui niin vaatteita kuin kirjallisuuttakin.
Alussa:
Lopussa:
Meidän söpö pieni kylppäri oli jo perjantaina hyvin meidän näköisemme. Tosin mun tavarat oli vähän heittereillä ja Lotalla oli tavarat siististi järjestyksessä.
Niskatyynyt olivat ehkä yksi parhaimmista ostoksista. Nyt ei korvatkaan palellu talvella!!
Pariisin metrossa on tunnelmaa. Monesti kun laiskuus iski totaalisesti istuttiin vain ja mietittiin, että metro on liian täynnä, odotetaan seuraava metro ja mennään siihen. Ylläripylläri sekin seuraava oli mielestämme liian täynnä. Voi meitä.
Pejantaina shoppailujen ja kiertelyjen jälkeen käytiin vaihtamassa vaatteet hotellilla ja suunnattiin syömään äärettömän hyvään ruokapaikkaan. Rakastuin silloin sipulikeittoon, oi että se on hyvää. Alkuruuaksi otettiin sipulikeittoa, sen jälkeen Lotta otti älyttömän hyvää pastaa merenelävillä ja mä otin kanaa. Jälkkäriksi suklaamoussea ja creme brûleetä, nam. Siitä suuntasimme Notre Damen edustalle, jossa kolme paikallista herrasmiestä tulivat juttelemaan meille niin englanniksi kuin ranskaksikin. Ennen sitä oli armoton kyttäys, englanniksi harjoitellut lauseet, jotka mekin kuulimme ja taktinen kävely luoksemme. Siinä jutskailtiin aikamme kunnes he lähtivät joihinkin pippaloihin ja me lähdettiin Lotan kanssa nukkumaan. Ihan hauskoja heppuja, yksikin oli kännissä kuin käki.

Lauantaina tarkoitus oli nukkua sinällään pitkään, mutta viimeistään 12 poistua hotellilta. Kylmän suihkun jälkeen laitettiin itsemme valmiiksi ja lähdettiin etsimään leipomoa, josta ostettaisiin aamupalaa (jep jep, AAMUpalaa) ja puistoa, jossa syötäisiin herkkumme. Ostettiin croissantit, tollaiset kierresuklaapullat ja marenkia. Pienen etsinnän jälkeen löydettiin Jardin de Plantes! Se oli kyllä hirmu suloinen paikka, paljon lenkkeilijöitä ja istuskelijoita.
Löydettyämme vapaan penkin söimme ruokiamme ja samalla arvosteltiin ihmisiä. Olemme niin kohteliaita ihmisiä. No ei vaan enimmäkseen jos joku kiva paita tuli vastaan niin "TOI ON TOSI KIVA!" tai sitten jos näki jotain vähän omituisempaa niin sitten siitäkin täytyi päästä sanomaan.
Pienen ruokailuhetkemme jälkeen lähdettiin takaisin päin, käytiin hörppäämässä juomat kahvilassa ja katsottiin joidenkin katutaistelijoiden esiintymistä. Sen jälkeen sokerihiiremme heräsivät ja mentiin kakkupaikkaan, josta ostamamme kakut olivat HERKKUA. Myöskin tee oli 10/10.
Täs me vaan, onnellisina.

Sacré-Coeurin edusta oli tunnetusti täynnä ihmisiä ja erilaisia katutaiteilijoita. Myöskin ainaiset katumyyjät iskivät aina tilanteen tullen ja myös minä ja Lotta jouduttiin näiden sormusnarujen kohteeksi. Sisällä käytyämme ja huomattuamme ihmisten röyhkeyden (kuvauskielto, HALOO???) suunnattiin penkomiskojuhin (Lotta, mikä näiden nimi oli, en muista enää XD) ja sieltä löydettyämme kaikkea kivsua pieneen hintaan suuntasimme Sacré-Coeurin takaa löytyvälle Montmartrelle, joka on niin ihana paikka.

Löydettiin paikka sateensuojaksi, jossa syötiin sipulikeittoa ja katsottiin vain ihmisten menoa. Sen jälkeen kävimme vaihtamssa jälleen vaatteet hotellille ja lähdettiin kiertelemään Pariisia vielä viimeisen illan kunniaksi. Laulettiin suomi-lauluja, naurettiin, kuvailtiin, käveltiin yltiöpaljon, hämmästeltiin lukkojen määrää tällä Rakkauden sillalla ja käytiin istumassa terassilla. Sen jälkeen mäkkärin kautta hotelille ja unta palloon. 

Sunnuntaina herättiin aikaisin hotellin luovutuksen vuoksi (torkutus on pop ja noustiin suunniteltua myöhemmin) ja tavarat jätettyämme säilöön lähdettiin vielä kerran kulkemaan metrolla. Poikkesimme Les Hallesissa, jossa mikään ei ollut auki ja sieltä etsittiin kuppila, jossa luultiin saavamme nopeasti hyvä aamupala. Totuus tuli julki nopeaa, tarjoilua ei kuulunut ja itse aamupala olikin aika säälittävä nysä, josta pulitimme seitsemän euroa (croissantti, tuoremehu ja kaakao). About 40 minuutin odottelun jälkeen saatiin ruokamme ja syötiin noin. 10 minuutissa. 40 minuuttia arvokasta Pariisi-aikaa kariutui tämän meidän ah niin ihanan vihaan-tarjoilijan-työtäni-rakastan-ipadiani -tarjoilijan myötä. Nooh, kyllä se siitä sitten. Käytiin turistipuodeissa, käytiin jätskillä, syötiin kakun jämämme, käytiin Shakespeare and companyssä ja lähdettiin hotellin kautta kohti juna-asemiamme. Siihen loppui viikonloppumme Pariisissa.
Seuraava jännitys oli junan löytyminen, mutta pienen panikoinnin jälkeen sekin löytyi hyvin ja pystyi vain rentoutumaan. Toi viikonloppu tuli kyllä niin tarpeeseen ja sitä näin viikonkin jälkeen muistelee innolla. Hassua, viikko sitten tähän aikaan oltiin Lotan kanssa shoppailemassa!

Lässynlää-rakkauskirja ja runokirja Shakespeare and companysta ja toisesta kirjakaupasta matkaan tarttui Hobitti.

Myöskin oli nyt pakko ostaa jo viime vuonna aikomani soittorasia. Tätä kuunnellessa pääsee kyllä niin Pariisi-fiilikseen.
Ilmeeni: Olen onnellinen (xd)

Kippis erittäin hyvälle viikonlopulle!

Huomenna lähden katsastamaan Anissan kanssa hieman Metzin yöelämää, mutta ennen sitä kakku kutsuu jälleen, käydään ensin jossain kakkukahveilla myöhäisten synttäreideni kunniaksi (maanantaina tämä tyttö täytti 19 vuotta) ja siitä sitten suunnataan jonnekin suuntaan. Muuten tämä viikko on mennyt hyvin, hirmu nopsaa ja tänään lähdetään tyttöjen koulun jälkeen Amnévilleen vanhimman tytön luisteluharjoituksiin. Tulee olemaan jälleen kuumottavaa, olen ajanut sinne vasta kahdesti (kolmesti yrittänyt) ja kiire on kova, koska hän pääsee koulusta aina niin hirmu myöhään ja meillä on käytännössä 20 minuuttia ajaa sinne. Hohhoijakaa, eiköhän se siitä sitten kun sinne asti on selvitty.

Palaillaan, koitan saada vähän eloa tähänkin blogiin. Joka tapauksessa, elossa ollaan!

Ihmisiä kiinnostaneet kirjoitukset