sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Turinoita

[x] otsikointi

Dear Au pair

About us

Expectations

 Näiden lukemista. Oman profiilin luomista. Kielen hienosäätöä. Viestien lähettelyä. Mahdollisimman hyvän ensivaikutelman antamista. Skypekeskustelujen jännittämistä. Sanoissa sekoilua. Perheen löytämistä. 

Tästä oli minun matkani aupairworld.com:ssa tehty.

Loin profiilini aupairworld.com:iin toukokuussa ja voi sitä jännityksen määrää! Aloin heti katsastella joitain perheitä, mutta lähinnä perheet löysivät itse tiensä luokseni. Ensimmäinen perhe vaikutti mukavalta, mutta koko skypettely oli täysi fiasko. Olin niin hermona, että sekoilin sanoissa, en ollut valmistellut kysymyksiä ja se koko yhteys pätki koko ajan. Siitä perheestä en kuullutkaan sen koommin. Juttelin myös sähköpostitse kahden perheen kanssa ja kahden muun skypen välityksellä. Ne keskustelut menivätkin paremmin ja molemmat perheet olisivat halunneet minut heille. Jouduin punnitsemaan molempien perheiden plussat ja miinukset ja valinnan kertominen oli tämän koko taipaleen hirvein kokemus, toinen perhe suuttui minulle ja eivät enää vastanneet viesteihini. 

Mutta, loppu hyvin kaikki hyvin, löysin perheen ja nyt olen lähdössä au pairiksi. Huvitti kun tässä muutama päivä sitten sain viestin tuolla sivulla eräältä perheeltä, joihin koitin ottaa yhteyden yli kuukausi sitten :D Siinä ei sitten muu auttanut kuin sanoa, että joo olen löytänyt perheen jo tässä välin. Muutenkin saan edelleen yhteydenottoja siellä, ehkä olisi aika laittaa profiili epäaktiiviseksi tai jotain...?

Kuinka valmisteluni sujuvat?
Ihan hyvin, ensi vuotta ajatellen ostin uuden kameran! Minulla oli aikaisemmin perus Canonin pokkari ja sijoitin tällä kertaa Olympuksen PEN Mini E-PM2:seen, joka on siis minijärjestelmäkamera. Käyttö on edelleen hakusessa, koska koko siirtyminen pokkareista järkkäreihin oli minulle ainakin lievästi sanottuna järkytys. Nyt vain pitää opetella kameran käyttö, jotta saisin siitä kaiken irti. Olen koittanut räpsiä kuvia sieltä sun täältä, testannut makrokuvausta ja yleistä kuvailua joko automaatilla tai sitten valmiilla ohjelmalla.




Löysin myös sen kauan kaipaamani kääntäjän!!!! Lähetin hänelle jo ylioppilastodistukseni ja maanantaina lähetän lääkärintodistuksen. Viimeinkin asiat alkavat rullailemaan ja saan lähetettyä kaiken perheelle. Tänään ajattelin tehdä sen kirjeen ranskaksi ja muutenkin tehdä selkeän listan, josta voin katsoa että olen tehnyt kaiken. Hieman alkaa jo jännitystä löytyä ilmasta ja olen koittanut etsiä fb:stä joitain au pair -ryhmiä, mutta enkait minä mitään sieltä pahemmin löydä. Suljettuihin ryhmiin liittymisessäkin on se oma kynnyksensä, mutta ehkäpä tämä tästä vielä.


Viikonloppuni meni talkoolaisena Haapavesi Folk Music Festivaaleilla ja se oli nyt neljäs vuoteni siellä. Kävimme katsomassa Timo Rautiaisen akustisen keikan ja myös Irina oli siellä. Oli kyllä kivaa ja toivottavasti ensi vuonnakin minulla olisi mahdollisuus mennä talkoolaiseksi sinne, on siinä aina se oma fiiliksensä kerta. Nyt alan siivoilemaan huonettani ja alan kokoamaan videoita yhteen, joita otin nyt viikonlopun aikana, koska ajattelin tehdä perheelle videon jossa he näkisivät mitä olen touhunnut! Vielä pitää kuvata talokierros ja äidin ja iskän esittelyt. Eiköhän tämä tästä.
Tältä erää kaikki oli tässä, à bientôt!   

perjantai 13. kesäkuuta 2014

L'espoir fait vivre

Tieto lähdöstä on ollut tiedossa nyt noin. kaksi viikkoa. Mitään pahemmin en ole saanut aikaiseksi, muuta kuin ostanut jotain hyödyllistä turhakkeita itselleni. Tai no, kyllähän nämä tulevat tarpeeseen Ranskassa, eikö?

Mitä tulee ranskan opiskeluun, se on myös ollut aika heikoilla jäillä. Ainoastaan olen kuunnellut ranskalaista musiikkia, erityisesti Maître Gimsin Zombie ja Keen'V:n Dis-moi oui ovat soineet paljon. Ehkä on aika skarpata ihan oikeasti tämän asian suhteen, viime viikot ovat menneet vain erittäin nopeaa. Olen töissä leikkikentällä ja siellä leikitän muiden tyttöjen kanssa neljästä kahdeksaan vuotiaita lapsia ja se onkin mielestäni erinomainen mahdollisuus "oppia" vielä jotain käytännön asioita lasten kanssa. Olen tullut heidän kanssaan hyvin toimeen ja oppinut suuntaan antavasti mistä minkäkin ikäiset lapset yleensä pitävät. 

Olen alustavasti miettinyt mahdollisia tuliaisia perheelle. Ajattelin viedä lapsille Muumi aiheisen teesetin (vielä mietinnässä kumminkin) ja jonkin lastenkirjan, jos löytäisin sellaisen ranskaksi. Vanhemmille olen ajatellut viedä jotain Vallilan juttuja tai vain jonkun Iittalan kahvisetin. Myöskin nämä pakolliset, eli Fazerin suklaa, salmiakki ja jotain muita Fazerin tuotteita, ovat menossa mukana! En ole puhunut nyt perheen kanssa skypen kautta toissasunnuntain jälkeen muuta kuin sähköpostilla ja vähän mietin, että mitäköhän he ajattelevat minusta nyt. Pitäisi koittaa joku päivä taas järjestää skypekeskustelu, jossa kuulisin heidän kuulumisiaan ja voisin kertoa omiani. Eniten ahdistaa tällä hetkellä sen kääntäjän etsiminen, se tuottaa tässä eniten päänvaivaa. Mutta kyllä sekin hoituu -toivon mukaan ainakin!


Tältä erää kaikki oli tässä, à bientôt! 


sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Mietteitä au paireudesta


 Seuraa blogiani Bloglovinin avulla 

Un SMS vient d’arriver, j’ai 18 ans

Olen vasta täysi-ikäinen, mutta kuitenkin seuraavien vuosien aikana tapahtuu paljon, paljon enemmän mitä tähän mennessä on tapahtunut. Nyt vuodet ovat olleet samanlaisia, koulusta valmistuttua on siirrytty vain uuteen kouluun ja samat kaverit ovat pysyneet rinnalla. Nyt on edessä uusiin kaupunkeihin muutot, uudet ihmiset, vastuu omasta elämästä kasvaa suuremmaksi ja tulevaisuus ei olekaan enää niin varmaa, mitä se joskus on ollut. Mikä olisikaan sen parempi, kuin heittää kaikki kortit pöytään ja lähteä asumaan uuteen maahan?

En oleta vuoden olevan helppo. Jos itsellä ja lapsilla on huono päivä, se ei todellakaan tule olemaan helppoa. En edes voi vielä sanoa aikani pituutta, koska koskaan ei tiedä mitä sattuu. Mutta oletan kaiken sujuvan hyvin ja olevani perheen luona vuoden. Lapsiperheen arki on erilaista, mihin itse olen tottunut. Meidän perheessämme ei ole pikkulapsia ollut vuosikausiin ja muistot siitä ei nyt mitenkään erikoiset ole, koska minulla ja Sannalla ei ole kuin kolme vuotta ikäeroa. Suurin ero tulee juuri olemaankin arjen kanssa ja siihen sopeutunuminen uuden kulttuurin ja kielen kanssa voi viedä hieman aikaa. Koskaan ei voi vain olla, koska kun olen vastuussa lapsista, en voi vain vetää lonkkaa sohvan nurkassa katsoen elokuvia. Toki vapaa-aikaakin tulee olemaan, mutta ei se tule olemaan samanlaista kuin kotona, enkä todellakaan kehtaa ignoorata perhettä kokonaan jos olen talolla, vaikka olisinkin vapaalla. 

Vuosi loppujen lopuksi on vain pieni aika ihmisen elämästä, mutta kuitenkin sillä voi olla suuri merkitys. Itse odotan tulevaa vuotta innolla, koska uskon kasvavani sen aikana henkisesti. Kaupungin sijainti on hyvä ja pystyn hyvinkin tekemään viikonloppumatkoja esim. Saksan puolelle. Muutama asia on jo listalla, mitä haluan tehdä: 1. Keen'V:n keikka, sen haluan niin kokea, 2. Käydä katsomassa ranskalainen musikaali (toiv. niitä mitä olen katsellut esitetään vielä silloin), 3. Jos Europelta löytyy keikka, joka on paikassa jonne voin matkata, niin MÄ OLEN NIIN MENOSSA. Myöskin pidän silmät avoinna muidenkin bändien keikoille. Heh, toivottavasti löydän jotain kavereita jotka olisivat myös kiinnostuneita lähtemään keikkailemaan kanssani. 

Toki odotan ranskan kielen oppimista. 
Odotan myös itse lähtöä. En malta odottaa enää.
Olen ollut saamaton, nyt lähden metsästämään itselleni sitä kääntäjää. 


Tältä erää kaikki oli tässä, à bientôt! 
L’horloge tourne, les minutes sont des rides
Et moi je rêve, je rêve d’arrêter le temps
 Vuoden aikana tämä tulee varmasti olemaan liian totta. 

torstai 5. kesäkuuta 2014

Alkuvalmisteluja

Aloitukset ovat tylsiä. 
Olen Hanna ja olen kotoisin Haapavedeltä. Olen tämän kevään ylioppilas ja olen lähdössä tänä kesänä au pairiksi Metziin, joka sijaitsee Pohjois-Ranskassa lähellä Luxemburgin ja Saksan rajaa.

Tulevaan perheeseeni kuuluvat isä, äiti ja kaksi pikkutyttöä, kolme vuotta vasta täyttänyt M ja seitsemän vuotias S.
Miksi au pairiksi?
- Olen aina halunnut vaihtoon. Ensimmäisenä haaveilin kielikurssista Maltalla ja sen jälkeen haaveet siirtyivät vaihto-oppilas vuoteen USA:an. Kumpikaan eivät toteutuneet, joten lukiossa päätin valmistuttuani lähteväni au pairiksi. Aluksi ajatus lähdöstä kuulosti utopistiselta, ihan niin kuin minä muka perheen tulisin löytämään ja oikeasti lähtisin jonnekin? Noh, perhe löytyi ja tässä sitä ollaan, blogia kirjoittamassa jotta kaikki halukkaat pysyisivät jotenkuten kärryillä elämästäni siellä ja että minun ei tarvitsisi moneen kertaan kertoa samoja asioita (laiska much?).
Miksi Ranska?
 - Pidän ranskan kielestä ja haluan oppia sen sujuvaksi, myöskin ranskalainen kulttuuri kiinnostaa. Olimme ranskan ryhmämme kanssa viime vuonna Pariisissa neljä päivää ja se reissu oli mahtava! Kävimme läpi kaikki perinteiset turistikohteet ja myöskin Moulin Rouge ja Disneyland tulivat nähtyä. Matkalla ollessani tajusin oman puhetaitoni heikkouden ja silloin päätin haluavani oppia sen. Monia koomisia tilanteita tuli esiin, mm. eksyessämme hotelliltamme koitimme kysyä ihmisiltä neuvoja ja he eivät ymmärtäneet meitä emmekä me heitä. Eräs mies neuvoi meille reitin ja emme sitten osanneetkaan ja menimme harhailemaan jonnekin ja pian hän tuli jälleen meitä vastaan. Louvressa kyselimme ihmisiltä missä Nike-patsas mahtaisi olla ja seistessämme Ramses II vieressä kysyimme missä se mahtaa sijaita. 
Kuumottavin tilanne taisi olla se hetki, kun menimme ostamaan postimerkkejä. Ensin olin ostamassa vahingossa 25 postimerkkiä, sitten 15 ja lopulta piti ottaa englanti ja käsieleet mukaan, jotta saisin viisi postimerkkiä.


Jännitystä alkaa löytymään jo ilmasta, vaikka itse lähtöön onkin vielä aika -tarkoituksena olisi nimittäin lähteä ensi kuun loppupuolella. Tekemistä on vielä hirveästi, joten onneksi on vielä aikaa hoidella kaikki asiat kuntoon täällä kotopuolessa ennen kuin lentokone nousee ilmoille. Koska olen menossa vuodeksi, päätettiin perheen kanssa tehdä kaikki sääntöjen mukaan ja tehdään au pair -sopimus, johon kuuluu paperitöiden tekoa.
Tällä hetkellä Must do -listaan kuuluvat:
  • Lääkärintodistuksen ja YO-todistuksen käännättäminen ( ja ensimmäisenä mainitun saaminen) ranskaksi virallisella käännättäjällä
  • Motivaatiokirjeen kirjoittaminen ranskaksi
 Nuo ovat ne kaikista tärkeimmät, kun ne olen hoitanut alta pois, lähetän ne perheelle ja he saavat vietyä asian eteen päin siellä suunnalla. Muita asioita ovat:
  • Hammaslääkärillä käynti
  • Selvittäminen myyvätkö ne Ranskassa Elmexiä
  • Tuliaisten hommaaminen
  • Ranskan omatoiminen harjoittelu

Tältä erää kaikki oli tässä, à bientôt! 

Ihmisiä kiinnostaneet kirjoitukset